Sarah Winman
Merenneidon vuosi
(A Year of Marvellous Ways, 2015)
Tammi, 2016
Suom. Aleksi Milonoff
314 s.
Eletään vuotta 1947 Cornwallissa. Syrjäisessä joenpoukamassa koko elämänsä asunut 89-vuotias Marvellous Ways huomaa muistojensa alkavan kadota, lipua hänen sormiensa välistä. Marvellous tietää silti odottavansa jotakuta saapuvaksi, tietää meren vielä tuovan sen hänelle. Toisaalla Francis Drake on vihdoin palannut takaisin Englantiin sodan
päätyttyä jo vuosia aiemmin. Sodan jättämät jäljet ovat syvät ja muistot raskaita, ja kuolevalle miehelle tehty lupaus painaa mieltä. Draken kohdatessa yllättävän menetyksen, ajautuu hän lopulta Marvellousin hoivaan.
Kirja alkoi mielestäni hieman hitaanpuoleisesti ja hämmentävästi. Lukijana ei oikein tiedä mihin sitä on hypännyt, kun tarina kuroutuu sinne sun tänne Marvellousin katoavissa muistoissa. Kirja ei missään nimessä ollut alussa huono, mutta se parani silti puolen välin
tienoilla. Jotenkin silloin vasta sitä pääsi kunnolla tarinan sisään, ymmärsi
että tällainen tarinan kuuluukin olla; hieman outo ja unenomainen. Hitaasti avautuva ja kuitenkin koko ajan eteenpäin soljuva. Kun asian oli sisäistänyt itselleen, tarinan mukaan oli ihanaa heittäytyä vietäväksi.
Merenneidon vuosi on täynnä tarinoita ja satuja, ja itse kirjakin on kuin yhtä suurta aikuisten satua. Kirja on kaunis, haikea, utuinen ja monista menetyksistä ja suruista huolimatta elämänmyönteinen. Se on täynnä sadunomaisuutta ja maagista realismia sekä ihania yksityiskohtia. Nuo yksityiskohdat tekevät kirjasta todellisemman tuntuisen, saavat kirjan elämään silmien edessä. Sitä huomaa toivovansa itsekin päästä vierailemaan tuonne joenpoukamaan, päästä näkemään vankkurit ja tapaamaan Marvellousin.
Marvellous onkin aivan todella suloinen hahmo. Hän elää pienissä vankkureissa joen varrella, sytyttää joka ilta
kynttilän vanhaan kirkkoon, ui aina nousuvedessä, näkee toisten ihmisten
unia ja sieppaa huhuja ennen kuin ne pääsevät valloilleen. Tuomenmarjaviina auttaa tuomaan muistoja takaisin, ja Marvellousilla onkin monia tarinoita kerrottavana. Pelkästään tuon ihanan, keltaiseen sadetakkiin pukeutuvan hahmon takia tämä kannattaa lukea.
En ole aivan varma avautuiko kirja minulle aivan täysin, mutta se ei haittaa. Asioita jäi mielellään pohtimaan kansien sulkeuduttua, ja on mukavaa ettei ihan kaikkea seliteltykään puhki, vaikka sellainenkin olisi voinut tapahtua. Tämä kirja kestää varmasti toisen tai useammankin lukukerran.
Mahdottoman suloinen ja ihana kirja, kaunis kertomus ja aivan upeaa kerrontaa. Jokin tietty elementti, jota en osaa pukea sanoiksi, jäi puuttumaan jotta kirja olisi saanut minulta täydet pisteet, mutta näinkin se oli oikein ihana.
Kirjailijan esikoisteos Kani nimeltä jumala teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen, se jäi elämään mieleen todella pitkäksi aikaa. Näissä on jotain samaa, vaikka tämä onkin selvästi enemmän satumaisempi. Suosittelen tarttumaan molempiin.
Kustantajalle kiitokset arvostelukappaleesta!
Muualla: Villasukka kirjahyllyssä, Hurja Hassu Lukija, Tuijata Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä, Lukuisa
Arvosana: Neljä kissanpentua
Kurkkasin vain antamasi pisteet, sillä itse aloitin kirjan eilen. Olen tykännyt alusta ja toivottavasti lukukokemukseni on vähintään yhtä hyvä kuin sinulla.
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät :) Minä pidin kyllä kovasti, vaikken ehkä lopulta ihan niin paljoa mitä Kani nimeltä jumalasta.
PoistaMinullakin oli vaikeuksia päästä tarinan kyytiin, mutta matka Marvellousin kanssa palkitsi alkukangertelut. Tulen takuulla palaamaan tämän parin vielä kolmannelle jos ei useammalle kierrokselle :)
VastaaPoistaAlku oli tosiaan hieman hämmentävä, mutta kyllä se sitten palkitsikin :) Ja varmasti tulen itsekin lukemaan tämän joskus vielä toistekin!
Poista