Kolme
(The Three, 2014)
Karisto, 2014
Suom: J. Pekka Mäkelä
494s.
Neljä eri matkustajakonetta tippuu alas taivaalta samana päivänä, vain hetki toisensa jälkeen. Neljä konetta, neljässä eri maassa. Sitten kolmelta onnettomuuspaikalta löytyy hengissä lapsi. Salaliittoteoriat ottavat vallan heti onnettomuuden jälkeen, sillä lasten selviytyminen on kuin ihme. Pian alkaa spekulaatiot myös siitä, onko neljännestäkin koneesta selvinnyt joku hengissä. Mustan torstain seuraukset seuraavat pitkään lasten omaisia, varsinkin kun huomataan että lapset eivät ole enää entisensä. Tapahtumista on kirjoitettu kirja Musta torstai, jossa kirjailija paljastaa lukuisien haastatteluiden ja tutkimusten avulla, mitä tuona päivänä oikein tapahtui, ja mitä siitä lopulta seurasi.
Kolme on hyvin erilainen kirja mitä olen aiemmin lukenut. Se koostuu lähes kokonaan erilaisista haastatteluista, chat-viesteistä ja äänityksistä, jotka on koottu kirjaan Musta torstai. Siis kirja kirjan sisällä. Vain alussa ja lopussa on lyhyt pätkä normaalia kerrontaa, muuten tapahtumia käydään läpi muistellen monista eri näkökulmista. Eloonjääneiden ja Salaliittoteorioiden kappaleet vuorottelevat, välillä kuullaan lasten omaisten tai huoltajien näkökulmia ja heihin liittyviä asioita, väliin taas luetaan siitä miten eri salaliittoteoriat saivat alkunsa ja kuinka ne vaikuttivat asioiden kulkuun.
Kolme on kauhu-hyllystä kirjastosta, ja kuulosti kivan pelottavalta ja creepyltä näin halloweenin alla luettuna. En kuitenkaan oikein saanut tältä kirjalta sitä mitä lähdin hakemaan. Toisaalta sain vetävän juonen ja jännittäviä tapahtumia, mutta missään nimessä en tätä kyllä kauhuksi alkaisi määrittelemään. Ei siis pelottanut missään vaiheessa, yhtään. Uskon että itse kerrontatyyli vaikutti tähän asiaan paljonkin, perinteinen tyyli olisi ollut varmasti paljon pelottavampi. Tapahtumat kuitenkin kiehtoivat alusta alkaen, ja halusin kyllä kovasti tietää miten tarinan käy.
Lapset ovat aina kaikista pelottavimpia mitä tulee ainakin kauhuelokuviin, joten ajattelinkin että nyt ollaan asian ytimessä. No, eivät ne lapset kovin pelottavia olleet, mutta kaikki heistä kertovat osuudet olivat silti kiinnostavimpia. Jo alussa lukija saa selville, että lapset eivät ole täysin normaaleja. Harmi vain, että sitä se on lopulta koko kirjan ajan. Välillä vaan pohditaan ovatko he kenties alieneita vai ilmestyskirjan Neljä ratsastajaa, ja olisiko neljänneltä onnettomuuspaikalta löydettävissä neljäskin eloonjäänyt lapsi.
Erikoinen kirja tämä kyllä on. Aivan erilainen lähestymistapa mitä milloinkaan ennen, ja kieltämättä kannen teksti Amazonilta "Joudut muistuttamaan itsellesi, että tarina on keksitty" pitää kyllä paikkansa. Eri raportit, haastattelut, äänitallenteet sun muut on vaikuttava keino, ja tuntuu hyvin uskottavalta. Koko Musta torstai on tehty hyvin uskottavalla tavalla. Jos kyseisenlainen tapahtuma tapahtuisi oikeassa elämässä, ei varmasti kestäisi kauaa kun joku olisi jo tällaisen kirjan siitä kirjoittanut.
Siitä pidin, miten jotkut kappaleiden alut antoivat pieniä vihjeitä tulevasta aivan ohimennen. Se piti kiinnostusta yllä ja täytyi aina lukea vielä yksi kappale, jotta saisi tietää enemmän. Pientä karsimista olisi silti ehkä voinut tehdä, sillä välillä meni aika kauankin aikaa että jonkin tapahtuman taustat selvisivät. Tuntui että kirjassa on vähän liikaa kaikkea, liian monia eri ihmisiä antamassa haastattelua, liian monia eri näkökulmia.
Loppujen lopuksi kirja oli ihan hyvä. Juoni oli vetävä ja tarina omalla tavallaan sopivan jännittävä, vaikka itse kauhuelementit jäivätkin harmikseni puuttumaan. Toisinaan alkuun turhilta tuntuvat pätkät puuduttivat ja välillä tarina tuntui hieman polkevan paikallaan. Hahmot olivat kyllä mielenkiintoisia ja osa hyvinkin mieleenpainuvia, mukavan erilaisia kaikki. Pidin myös kirjan lopusta, vaikka olisi sekin voinut ehkä olla vielä parempikin. Hyvä kokonaisuus, mutta ei ihan sitä mitä luulin saavani.
Huomasin kirjan luettuani, että kirjailijalta on juuri ilmestynyt toinenkin kirja, Neljäs päivä, joka kaiketi sivuaa hieman tässä kirjassa tapahtuvia asioita, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Se kuulosti mielestäni hieman pelottavammalta kuin tämä, joten voi olla että tartun tulevaisuudessa siihenkin.
Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Notko, se lukeva peikko, Kirjaston kummitus, Taikakirjaimet, Anna minun lukea enemmän
Arvosana: Kolme kissanpentua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! <3