16. lokakuuta 2015

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Ernest Hemingway
Vanhus ja meri
(The Old Man and the Sea, 1952)
Tammi, 2009
Suom. Tauno Tainio
133 s.


Vanhus ja meri kertoo nimensä mukaisesti vanhuksesta, ja merestä. Vanhus on kalastanut jo 84 päivää ilman saalista, ja uskookin että seuraava päivä on muutoksen aika, silloin se iso kala tulee. Vanhus lähtee merelle yksin pienen veneensä kanssa, aiemmin häntä auttanut poika on mennyt onnekkaamman kalastaja-aluksen kyytiin. Vanhus seilaa tällä kertaa hieman pidemmälle ulapalle, ja jää odottamaan pyydyksineen kalaa. Lopulta syöttiin tarttuu kuin tarttuukin suuri kala, ja niin alkaa vanhuksen ja kalan välinen pitkä uuvutustaistelu elämästä ja kuolemasta.

Lainasin kirjan ihan hetken mielijohteesta kirjastosta, kun se sattui sieltä hyllystä niin pistämään silmään. Johan oli aikakin jo tarttua kyseisen kuuluisan ja arvostetun kirjailijan tuotantoon, ja tunnettuun kirjaan. Kirja houkutteli jo pelkästään mittansa ansiosta, lyhyt kirja kun ei jäisi viikoiksi luultavasti kesken. Myös kansi on houkuttelevan sininen ja simppeli.

Nopealukuinen ja lyhyt Vanhus ja meri kyllä on, mutta ei kuitenkaan mikään helpoin luettava. Koin kirjan alusta loppuun saakka hyvin surullisena ja haikeana, välillä suorastaan masentavana. Vanhus on yksin ja hyvin yksinäinen, poikakaan ei enää ole hänen mukanaan merellä. Hän käy vuoropuhelua itsensä kanssa sekä ääneen että ajatuksissaan, muistuttelee itseään syömään vaikkei maistuisikaan ja kaipailee poikaa avukseen.

Tarina ja kerronta on hyvin vähäeleistä, kuten itse tapahtumatkin. Vanhus puhelee yksinään, meri on tyyni, kala vetää venettä. Asetelma on yksinkertainen, kovin paljoa kirjassa ei oikeastaan tapahdu, mutta tapahtuu kuitenkin. Kirjasta on oikeastaan hyvin vaikea kertoa yhtään mitään, ilman että paljastaa liikaa. Se kun se pitää ennemmin kokea itse. Mielestäni on kiva yleensäkin lähteä lukemaan kirjaa kuin kirjaa juuri tietämättä mitään.

Kirja on välillä kuitenkin aika toiveikas, on mukava ajatella että vanhus on vihdoin saanut koukkuunsa isoimman kalansa ja hänen onnensa on selvästi kääntynyt. Näin vanhus itsekin väliin ajattelee. Välillä taas tulee toivottomia hetkiä, niin vanhukselle kuin lukijallekin. Vanhuksen kädet väsyvät, selkään sattuu, mieli sumenee ponnistuksesta ja syödäkin pitäisi. Kunpa poika olisi siellä vanhuksen kanssa, sitä toivoo.

Vähäeleinen ja simppeli kirja, jossa on silti todella koukuttava juoni ja tarina. Kerronta ei minua ainakaan missään vaiheessa puuduttanut, vaikka ymmärrän kyllä että sekin on mahdollista. Loppua kohden nousee monenlaisia tunteita esiin, taas niin lukijalla kuin vanhuksellakin. Toivo ja epätoivo vuorottelevat läsnäolollaan.

Pidin kirjasta lopulta todella paljon, tarina jäi mieleen pitkäksi aikaa. Näin pienenä välipalakirjana oikein vaikuttava teos. Voisin kuvitella lukevani tämän joskus uudestaankin.



Arvosana: Neljä kissanpentua

Tällä kirjalla osallistun myös Reading Challengeen ja ruksaan kohdan 18. A Pulitzer Prize-winning book.

12 kommenttia:

  1. Ernest Hemingway ei ole vielä lukulistalleni yltänyt, vaikka hän tuntuu sellaiselta kirjailijalta, josta jokaisella itseään kunnioittavalla lukutoukalla pitäisi olla jonkinlainen käsitys. Surullisenhaikea tunnelma ja vähäeleisyys voisivat sopia syksyyn, ehkä minäkin eksyn tämän pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajatus minullakin oli, jotenkin tuntuu että pitäisi edes yksi Hemingway olla luettuna. Kirja varmasti sopii ihan hyvin syksyyn, mutta eniten varmaan vaikuttaa oma mielentila, että jaksaa kirjaan keskittyä. :)

      Poista
  2. Luin aikaisemmin tänä vuonna Hemingwaylta Jäähyväiset aseille, josta pidin loppujen lopuksi paljonkin. Tämän ostin itselleni Hulluilta päiviltä, pitäisi ehdottomasti lukea pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, Jäähyväiset aseille on nimittäin itselläni aina ollut ensimmäisenä mielessä kun tullut puheeksi Hemingway. Se voisikin olla seuraavana vuorossa :)

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä, vaikka ymmärrän minäkin, jos tämän tuntee puuduttavaksi. Ei helppo, vaikka onkin ohut teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma mielentila vaikuttaa varmasti paljonkin, onneksi taisin lukea kirjan hyvään saumaan. On kyllä kiva huomata että lyhyeenkin sivumäärään mahtuu näin paljon!

      Poista
  4. Hemingway kiinnostaa, olen miettinyt lukemista. Olen lukenut kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen Hemingwayni, mutta ei varmasti viimeinen :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Oi, kiitos kovasti! Täytyypä mennä kurkkimaan :)

      Poista
  6. Kuuntelin tämän äänikirjana, kuvittelin että se menisi siinä samalla kun touhuan jotain muuta. Mutta ei, pakko oli istua liimattuna nojatuolissa ja vain kuunnella, antaa tarinan viedä. Aivan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on kyllä aika vangitseva, voin hyvin uskoa että äänikirjana kuunneltuna tämä olisi mennyt minullakin juuri noin. :)

      Poista