J. S. Meresmaa: Mifongin lunastama

J. S. Meresmaa

Mifongin lunastama

Myllylahti, 2017

517 s.

Niin on yksi aikakausi tullut loppuun, sillä tämä on Mifonki-sarjan viimeinen osa. Tartuin kirjaan todella odottavin ja myös hieman haikein mielin, mutta en silti osannut odottaa niin suurta tunnevyöryä kansien sulkeuduttua. En lue juurikaan sarjoja enää, enkä myöskään juuri fantasiaa, joten on melko harvinaista, että luen jopa kokonaisen fantasiasarjan loppuun. Näin hyvä kokemus kannustaa tarttumaan tulevaisuudessa ehkä muihinkin fantasiasarjoihin.

Mifongin lunastama jatkaa suoraan siitä, mihin Mifongin kadottama päättyi. Pidin siitä, sillä tarina tuntui jatkuvan todella luonnollisesti ja ilman mitään katkoksia aiempiin tapahtumiin. Jotenkin näiden kolmen viimeisen kirjan kohdalla on ollut selvä jatkumo, ne kertovat ikään kuin samaa, isoa tarinaa, joka on vain katkaistu kolmeksi kirjaksi, kun edellisissä sen sijaan oli pieniä aikahyppäyksiä välissä ja kirjoissa tuntui alkavan aina vähän kuin oma seikkailunsa. Molemmissa on puolensa; pidin alkukirjoista ja siitä, ettei tiennyt mitä edestä löytää, mutta toisaalta loppukirjoissa tarina on jo niin pitkällä ja luvassa on aina huimaavia juonenkäänteitä, että tarinaa lukee ilolla.

Ciaran on edelleen matkalla Beloneen uuden ryhmänsä kanssa, joka kasvaa vielä yhdellä Eyrian lyöttäytyessä mukaan. Sillä välin Ardis yrittää pitää itsensä koossa Connailin avustamana, ja selvitä tietämättömyyden tuskasta koskien Fewrynnin kohtaloa. Ciaraninkin kanssa oli riitaisa eroaminen, ja Pyonkin aiheuttaa päänvaivaa, sillä häntä näyttää nykyään seuraavan eräänlainen varjo. Sillä välin Dante yrittää toteuttaa lupauksensa Ardisille ja tuoda Fewrynnin takaisin toismaailmasta, mutta ongelmia on todella paljon edessä. Eikä pidä unohtaa Roania, joka auttaa Dantea parhaansa mukaan kamppaillen samalla omien voimiensa kanssa. 

Pidin Mifongin lunastamasta paljon. Se pysyy kasassa alusta loppuun, ja se vie koko suuren fantasiasarjan kunnialla finaaliin asti. Tarinan loppu on hieno ja täysin tarinan arvoinen. Juuri näin sen täytyykin päättyä, vaikkei sitä etukäteen osannutkaan sanoa tai nähdä. Kieltämättä tätä sarjaa tulee hieman ikävä, kyllä näihin hahmoihin ehti jo kiintyä kuuden kirjan aikana. Hieno sarja, hieno päätös!

Muualla: Kujerruksia, Siniset helmet

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Mifonki-sarja:

Mifongin perintö (2012)
Mifongin aika (2013)
Mifongin mahti (2014)
Mifongin kätkemä (2015)
Mifongin kadottama (2016)
Mifongin lunastama (2017)

Ernest Cline: Armada

Ernest Cline

Armada (Armada, 2015)

Gummerus, 2018

Suom. J. Pekka Mäkelä

377 s.

Huh minkä matkan Armada kanssaan tarjosikaan. Olen aikanaan lukenut Clinen aiemman teoksen Ready Player Onen, josta pidin valtavasti, ja onneksi näin kävi myös tämän kirjan kanssa.

Armada kertoo nuoresta 18-vuotiaasta lukiolaisesta Zackista, kun hän eräänä tavallisena koulupäivänä näkee taivaalla lempipelistään Armadasta tutun alieneiden hävittäjäaluksen. Zack luulee tulleensa hulluksi, mutta pian hänet noudetaan keskellä kirkasta päivää mukaan todelliseen scifi-seikkailuun. Luvassa on siis paljon avaruusaluksia, alieneita, vanhoja pelejä ja elokuvia, salaliittoteorioita, hauskoja hetkiä ja ystäviä sekä päätähuimaavan vauhdikas juoni.

Kirja oli todella kiinnostava ja juonivetoinen, hauska ja koko ajan jännityksen kasassa pitävä. Ready Player Onen tapaan kirjassa on todella paljon viittauksia populaarikulttuuriin, nimen omaan vanhoihin scifi-elokuviin ja -tv-sarjoihin, -peleihin sekä jonkin verran myös musiikkiin. Osa viittauksista meni minultakin ohi, mutta suuren osan kyllä tajusin tai bongasin, ja muutamasta pienestä asiasta olin kovinkin iloinen, kuten Portal-peliin viittaavasta lauseesta "Kakku on valetta". Viittaukset tekivät kirjasta jotenkin mukavan todellisen tuntuisen, osaksi tätä meidän oikeaa maailmaa, ja sen takia tapahtuvat yliluonnolliset scifi-asiat tuntuvat erityisen jänniltä ja hauskoilta.

Pidin myös valtavasti siitä, kuinka Armadassa puhutaan näistä eri scifi-kirjoista ja -leffoista. Armadassa naureskellaan oikeastaan sille itselleen, scifi-kirjalle jossa tapahtumat menevät juuri kuten olettaisi. Kirjassa on kritisointia, epäilyjä ja tavallaan sitä neljännen seinän rikkomista, kun kirjassa puhutaan scifi-kirjojen juonista olemalla itse samanlainen kirja. Mutta samalla kirja kuitenkin rikkoo tuota juonta hieman siellä täällä, olemalla juuri sopivan omaperäinen ja yllätyksellinen. Pidin kirjan lopetuksestakin paljon, se oli erilainen ja sopivan suureellinen, eikä liian helppo ratkaisu.

Ei oikeastaan pitäisi edes verrata tätä Ready Player Oneen, ovathan nämä kaksi aivan eri teosta, mutta sen verran paljon näissä on samoja piirteitä, että vertailua tekee ihan vahingossakin. Molemmissa on jonkinlaista virtuaalitodellisuutta ja pelimaailma tärkeässä osassa. Armada-peli on kuin virtuaalitodellisuutta hienoine teknologioineen, vaikka suurin osa kirjasta tapahtumista lopulta tapahtuukin ns. oikeassa maailmassa, hyvin vahvasti tosin peliin sidottuna.

Mielestäni kirjoissa on myös hyvin samankaltainen tunnelma; molemmat kirjat veivät minut täysin mukanaan niiden omiin maailmoihin ja peleihinsä, molemmissa on samankaltaisia hahmoja ja ystäväpiiri, joka auttaa toisiaan hädässä kuin hädässä. Molemmissa on myös aika samantyylinen päähenkilö, joka jää hieman muiden, mielenkiintoisempien hahmojen varjoon tietynlaisella "tylsyydellään", mutta sekään ei haitannut. Lisäksi molempien kirjojen lukemisen jälkeen minulla on ollut samanlainen innostunut fiilis; minäkin haluan kokea tuon saman, päästä osaksi tuota virtuaalitodellisuutta tai Armada-peliä. Sitä jää miettimään kirjaa, juonta ja tapahtumia moneksi päiväksi, ja oikeastaan jo toivoo, että voisi lukea kirjan uudestaan ensimmäisen kerran.

Ymmärrän, ettei tämä kirja ole kaikille, mutta minulle tämä kirja kuitenkin sopi juuri täydellisesti, koin ehdottomasti olevani kirjan kohdeyleisöä. Ready Player One on ehkä helpommin lähestyttävä kuin tämä, mutta suosittelen toki tätäkin, jos uskaltaa hypätä ehkä mukavuusalueen ulkopuolelle hauskaan seikkailuun mukaan. Tästäkin on muuten tulevaisuudessa tulossa elokuva, jota odotan jo innolla.

Muualla: Kirjojen keskellä, Ei vain mustaa valkoisella, Kirjapöllön huhuiluja

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

10 oman hyllyn himotuinta 2018

Viimeksi katsottiin, kuinka viime listan kanssa kävi, ja nyt pääsemmekin jo aivan uuden ja aika innostavankin listan pariin. Puolet kirjoista sain listalle helposti, mutta sitten pitikin ihan syynätä omaa hyllyä ja pohtia, mitkä siellä oikeasti kiinnostavat. Viimeistä kirjaa pohdin todella pitkään ja mietin jo, että teenkö vain suosiolla 9 kirjan listan, mutta kyllä sinne sitten vielä yksi kirja löytyikin, ja aika hyväkin sellainen. 

Vuoden päästä toukokuussa katsellaan sitten taas kuinka listan kanssa kävi; unohtuiko listaus mielestä kokonaan, vai voisiko tämä olla se vuosi, kun kaikki listan kirjat tulee luetuksi? No, tuskin sentään, mutta laitetaan kuitenkin tälläkin kertaa jokin tavoite, ja se olkoon yhden enemmän kuin viimeksi, eli kuusi kirjaa kymmenestä! Tässäpä siis tämän hetken 10 odotetuinta ja himotuinta kirjaa omasta hyllystäni:

Dan Brown: Alku

Dan Brown ja hänen ihanan karismaattinen hahmonsa Robert Langdon ovat aina olleet se minun pieni soft spot. Niissä vain on se jokin, joka kolahtaa. Jostain syystä Alku jäi kuitenkin syksyllä ilmestymisen aikoihin hankkimatta, ja hankin sen hyllyyni vasta äskettäin. Prologin lukaisin jo puolivahingossa, ja oli vaikeaa olla lukematta enempää. Tämä siis luultavasti hyvin pian lukuvuorossa!

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Tästä olen kuullut niin paljon hyvää kaikkialta ja nyt olen sen jo yöpöydälle kantanut (ja ihan vähän aloittanutkin, hups), joten tämänkin uskon lukevani pian. Tämä tosin taitaa vaatia sellaisen oman aikansa ja paikkansa, alun perusteella ainakin.

Roxane Gay: Bad Feminist

Melkein samat sanat kuin yllä. Kaikki lukivat ja kehuivat ja pöhisivät, ja tämä kiinnostaa todella paljon. Hieman jännittää meneekö osa jutuista tai nyansseista ohi englannin takia. Samalla kieli on myös yksi syy, miksen ole vielä tätä aloittanut, mutta ehkä vihdoin uskaltaudun tämän pariin.

Tillie Walden: Spinning

Ihanan näköinen ja mahtavan pituinen omaelämäkerrallinen sarjakuva, joka on pitänyt jo lukea kauan, mutta joka ansaitsee ihan oman, rauhallisen ajan jolloin siihen keskittyä. Luultavasti oikein hyvää kesälukemista.

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Tämä kuulostaa jännältä kirjalta, eikä ole ollut kauaa hyllyssä. Meinaan vaan koko ajan unohtaa, että mistä kirja kertoo, mutta joka kerta kun luen takakannen, kiinnostun siitä uudelleen. Joku kerta täytyy olla laittamatta kirjaa takaisin hyllyyn, ja vain aloittaa se. Kaiken lisäksi kirja on hyvin lyhyt, joten sen puolesta ei pitäisi olla ongelmaa.

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Melko tuore ostos tämäkin hyllyssä, jonka ansiosta myös yksi kiinnostavimmista kirjoista siellä. Juoni kuulostaa erilaiselle ja sellaiselle, josta pitäisin. Kotimaista kirjallisuutta onkin muuten listallani tällä kertaa yllättävän paljon!

Tove Jansson: Taikurin hattu

Hyllyssäni on viisi Janssonin muumi-kirjaa, joista tämä on ainoa jota en ole vielä koskaan lukenut. Ja vaikka tämä tuntuu ehkä vähän liiankin helpolle valinnalle listalle, voi hyvin olla, että unohdan koko kirjan olemassaolon enkä tule sitä lukeneeksi. Kirja ei nimittäin ole muiden kirjojen joukossa kirjahyllyssä, vaan erillisessä pinossa muiden muumikirjojen kanssa, joten sen vähän kuin ohittaa aina huomaamatta.

Giulia Enders: Suoliston salaisuus

En voinut olla muistamatta Katrin ylistyssanoja tästä kirjasta, kun sen viimeksi hullareilla bongasin, ja pakkohan se oli sitten hankkia. Hieman olen kirjaa selannut ja ihan pikkuisen lukenutkin sieltä täältä, ja vaikuttaa kyllä kieltämättä hyvälle ja todella mielenkiintoiselle. Ja jälleen edes yksi tietokirja listalla, jee! Tämä oli muuten se viimeinen kirja jonka listalle keksin, olin unohtanut tämän täysin.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Noniin sitten pääsemme niihin kirjoihin, jotka olivat viime listalla, ja saavat vielä yhden mahdollisuuden tällä uudella listalla. Tämä kirja kiinnostaa edelleen paljon, ja nyt alkaa vihdoin tuntua, että tämän voisi joku päivä hyllystä napata ja lukea. Saa nähdä.

John Irving: Minä olen monta

Tällä kertaa en luovu Irvingistä, vaan luotan, että se tulee luettua. Viimeksi poistin listalta Oman elämänsä sankarin, ja kappas, luin sen sitten heti seuraavaksi. Joten tällä kertaa en sitä virhettä tee, vaan kun se halu lukea Irvingiä kesällä tulee, en aikaile, vaan nappaan kirjan hyllystä heti.

Herättääkö lista ajatuksia tai onko joku kirja, jota ei missään nimessä kannata jättää lukematta?

 

10 oman hyllyn himotuinta 2017: Miten kävi?

Jälleen on se aika vuodesta, kun tulee vuosi täyteen 10 oman hyllyn himotuimman kirjan listauksen kanssa. Perinne taisi lähteä alunperin liikkeelle Katrilta, ja onhan sitä täälläkin jo pari vuotta tehty, vaihtelevin tuloksin. Tarkalleen ihan vielä ei ole vuosi tullut täyteen, mutta ajattelin aikaistaa listojen tekoa ennemmin tähän toukokuun alkuun kuin loppuun. Eli katsotaas miten kävi viime vuoden listan kanssa!

Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani

Ian McEwan: Lapsen oikeus

John Irving: Minä olen monta

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Mariko Tamaki: This One Summer

Sara Gruen: Apinatalo

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Lihavoidut ja yhtä lukuunottamatta linkatut siis luettu, muut edelleen syystä tai kolmannesta lukemattomana. Tulos, viisi kirjaa kymmenestä, eli juuri kuten vuosi sitten ennustin!

Naparetki, Oryx ja Crake ja Hyvä naapuri olivat kyllä tosin silloin jo ns. varmoja nakkeja, sillä ne olivat olleet mielen päällä jo kauan ja aikalailla jo valikoituneet seuraaviksi lukemisiksi. Myös This One Summer oli helppo valinta, sillä sarjakuvat maistuu aina, ja tiesin tulevani lukemaan senkin. Olen lisäksi iloinen että sain luettua myös Lapsen oikeuden, vaikken siitä lopulta koskaan postausta sitten tehnytkään. Hyvä kirja silti, sellainen parempi kuin keskiverto McEwanin kirja, heh.

Irving, Itäranta, Gruen, Ishiguro ja Parkkinen sitten jäivät lukematta. Osasta tiesin, etten varmaankaan tule niitä lukeneeksi, osan pariin olin kyllä ajatellut pääseväni, vaan en päässyt. Kirja, joka listan lukemattomista eniten harmittaa etten lukenut, oli Irvingin Minä olen monta, sillä kaipasin kesällä kovasti jälleen Irvingin pariin, mutta aikaa ei vain ollut. Ja syksyn tullen into lukea kirja katosi tyystin. Jostain syystä minulla tulee ainoastaan kesäisin hinku lukea Irvingiä, en tiedä miksi.

Uusi lista on jo aikalailla tehty, ja voin paljastaa jo sen verran, että pari lukematonta tältä viime listalta pääsee vielä uudellekin listalle. Onko arvauksia tai kenties jopa toiveita, minkä kirjan siellä kuuluisi olla? Mitään kirjoista en kuitenkaan ole heittämässä pois, ne vaan saavat jäädä hyllyyn vielä hieman pidemmäksi aikaa istumaan ja odottamaan sitä oikeaa aikaa, jos sitä koskaan tulee.

Lähipäivinä luvassa postaus uudesta listasta!

 

Päivittyvä Dewey's 24h lukumaratonpostaus (Päättynyt)

Noniin! Ei enää kauaa Dewey's 24h Readathonin alkuun, ja täällä aletaan olla valmiita. Ruoka on kohta valmis, kaikki pienet napostelueväät hankittu, ja yö nukuttu hyvin. Kirjat odottavat lukemistaan, mahdollisia sarjakuvia en ole vielä päättänyt, mutta aika paljon houkuttelisi Sagan viimeisimmät osat, jotka juuri itselleni hankin. 

Ainoa, mikä saattaa lukemista haitata, on jääkiekko-ottelut, joita tulee tällä hetkellä telkkarista ihan kaksin kappalein. Annan itselleni kyllä luvan katsoa niitä, jos siltä tuntuu, koska sitten loppuilta onkin varattu vain lukemiselle. Rennolla mielellä mennään tälläkin kertaa. 

Päivittelen tätä postausta aina kun vaan jaksan, varmaan muutaman kerran tänään ja huomenna mitä ehtii ennen maratonin loppumista. Tervetuloa mukaan seuraamaan edistymistäni, koitan päivitellä myös tosiaan twitterin ja instagraminkin puolelle. Ja tervetuloa myös mukaan maratoonaamaan! Kannattaa vilkaista noita Dewey'sin sivuja, siellä on jos jonkinlaisia palkintoja varattu pikkuhaasteisiin osallistuville.



KLO 21:50

Kylläpäs päivä on mennyt vauhdilla! Aloitin maratonin oikeastaan vasta neljän jälkeen jääkiekko-ottelujen päätyttyä, ja jatkoin matkaa Ernest Clinen Armadan parissa, jota olin lukenut n. 80 sivua ennen maratonia. Maratonien alut ovat aina hitaita minulle, ja keskittyminen ei ollut oikein kohdillaan alkuun, siellä täällä muutama sivu ja sometauko välissä ja sitä rataa. Kuvassa osa päivän eväistä, eli vapun kunniaksi tietenkin simaa ja munkkia.

Armada onneksi lähti liikkeelle oikein kunnolla juuri noilla main, enkä ole koko iltana malttanut vaihtaa siitä mihinkään muuhun lukemiseen. Kirja on ollut siis todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tähän mennessä. Sivuja vaan on kertynyt aika nihkeästi vielä, sillä kirja ei ole mikään helppo- tai nopealukuisin melko erikoisen sanaston vuoksi, sen lisäksi että olen vähän hitaampi lukemaan. Lisäksi olen pitänyt jonkin verran taukoja välissä, vaikka välillä lukeminen onkin lähtenyt hyvin lentoon.

Söin juuri ja nyt pidän vielä pienen sometauon jonka jälkeen palaan joko Armadan pariin, tai sitten pidän pientä hengähdystaukoa siitä ja aloitan Sagan seitsemännen osan. Katsotaan!

Sivuja luettuna: 128


KLO 00:05

Jatkoin Sagan seitsemännen volumen parissa, joka viihdyttikin vallan mainiosti. Jonkin aikaa piti tosin ensin käyttää aikaa siihen, että selasi kuudennen osan ja muisteli mitä tarinassa olikaan siihen mennessä tapahtunut. Nyt alkaa aika paljon jo uni painaa silmiä, mutta koitan sinnitellä vielä hetken aikaa ylhäällä jatkamalla Armadaa. Olisi kiva, jos sen saisi vielä maratonin aikana luettua loppuun, mutta saa nähdä millainen lukupäivä huomisesta tulee. Nyt öitä!

Sivuja luettuna: 280


SUNNUNTAI  KLO 12:00

Hyvää sunnuntaita kaikille! Eilen simahdin aikalailla kymmenen sivun jälkeen, joten hirveästi ei enää kertynyt lisää sivuja. Tänään heräilin kaikessa rauhassa yhdeksän pintaan ja jatkoin Armadan lukemista aamupalaa syödessä. Sillä tiellä olen edelleen, kirjaa on nyt jäljellä vähän alle 100 sivua, mutta saa nähdä saanko luettua sitä ihan maratonajan puitteissa. Toisaalta varmaan saisin, jos vain lukisin, mutta kun kirja on sen verran keskittymistä vaativa ja intensiivinen, että välillä on pidettävä taukoja. Ja toisaalta sitä on ihan kiva vähän säästelläkin, joten voi olla että tartun vielä Sagan kahdeksanteen osaan ja luen ennemmin sen. Sillä saa myös sivuja kartutettua ihan kivasti.

Seuraava päivitys tulee siis olemaan vasta maratonin päätyttyä, katsotaan sitten, mihin asti olen kirjoissa päässyt. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka paljon sivuja on kaikkiaan maailmanlaajuisesti saatu kasaan, miljoona sivua tuntuu vielä aika kaukaiselle tavoitteelle.

Sivuja luettuna: 359



KLO 14:55

Ja niin on maraton ohi! En sitten loppuajasta malttanut kuitenkaan olla lukematta Armadaa, ja sain kuin sainkin sen loppuun. Huikea kirja ja huikea maraton! Ja yllättävän scifi-painotteiseksi se kääntyikin hah. Viimeisinä minuutteina luin vielä hetken aikaa Alan Bradleyn Kolmasti naukui kirjava kissa -kirjaa, joka olisi maratonilla ollut huomattavasti nopealukuisempi kuin Armada, mutta ei se mitään. Takana erittäin kiva maraton, onnistunut ja mukava. Nyt lepuuttamaan silmiä loppuillaksi. Kiitos kun olitte mukana seuraamassa edistymistä!

Maratonkirjat:

Ernest Cline: Armada - 295s

Brian K. Vaughan: Saga, Vol. 7 - 152s. 

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa - 26s. 

Sivuja yhteensä: 473

John Green: Kilpikonnan kuorella

John Green

Kilpikonnan kuorella

(Turtles All the Way Down, 2017)

WSOY, 2017

Suom. Helene Bützow

264 s.

Tehdessäni alkuvuonna uuden vuoden lupauksia (yrittää), mainitsin, että haluaisin lukea lisää nuortenkirjoja, sillä ne ovat viime aikoina jääneet todella vähälle huomiolle. Mielessäni oli jo tuolloin muutama kirja, jotka ovat kovasti kiinnostaneet, ja yksi niistä oli tämä John Greenin uutukainen, josta olin kuullut jo melko paljon hyvää. Aiemmin olen lukenut Greeniltä Tähtiin kirjoitetun virheen, josta pidin todella paljon, Paper Townsin, joka oli hyvä, ja Kaikki viimeiset sanat, joka oli myös ihan ok. Odotukset tälle kirjalle olivat siis melko korkealla.

Aza on pakko-oireista ja jonkinlaisesta ahdistuksesta kärsivä nuori tyttö, joka selviää elämästä päivä kerrallaan käyden koulua, terapeutilla ja syömässä alekuponki-hamppareita parhaan ystävänsä Daisyn kanssa. Azan elämä on yhtä pakkoajatusten ja -oireiden kierrettä. Päähän tunkevat ajatukset ottavat usein vallan ja pyörittävät Azaa, eikä hän saa niihin kontrollia, muuta kuin tottelemalla niitä orjallisesti, usein itselleen vahingollisesti. Elämä kuitenkin pyörii, ja Aza ja Daisy tutustuvat Azan lapsuudenkaveriin Davisiin, jonka rikas isä on kadonnut ja löytöpalkkioksi on luvattu maltaita. Aza ja Daisy alkavat tehdä omia salapoliisitöitään palkkio mielessään, Azan ja Davisin tutustuessa samalla uudestaan toisiinsa.

Kirjan alkupuolella en ollut rehellisesti sanottuna juurikaan vakuuttunut. Kirja vaikutti samanlaiselta kuin Greenin muutkin kirjat, eikä oikeastaan hyvällä tavalla. Liian paljon epätavallisia ja oudosti käyttäytyviä nuoria, joita ei oikeasti oikeassa elämässä luultavasti koskaan tapaisi. Jotenkin liikaa aina kaikkea sellaista, mikä tekee hahmosta muistettavan hassun, oudon tai todella filosofisen. Hieman ennen puoltaväliä tarina ja Azan elämä nappasivat kuitenkin hyvin mukaansa, ja lopulta huomasinkin pitäväni kirjasta koko ajan enemmän. Greenin kliseet ja epäuskottavat hahmot tai jutut eivät enää haitanneetkaan, ja kirja tuntui uppoavan syvälle ihon alle. Kuten ne kaikki miljardit Azan pelkäämät bakteerit.

Kirja on ehkä jokseenkin ennalta-arvattava, mutta kirjan juoni on oikeastaan muutenkin vain sivuosassa. Enemmän keskitytään Azaan ja tämän päänsisäiseen taisteluun. Mielestäni Green kuvailee hyvin pakko-oireisia ajatuksia ja sitä Azan tuntemaa kierrettä, ja lukijana Azan tunteet pystyy usein tuntemaan itsekin. Pyöritys on välillä niin kovaa, että itseäkin meinaa alkaa ahdistaa; kuinka kamalaa olisikaan, jos ei pystyisi kontrolloimaan omia ajatuksiaan, ja tuntuisi olevan vankina omassa ruumiissa? Näin itsekin ahdistuksesta kärsivänä ihmisenä Azan kärsimys ja ahdistus oli välillä hyvinkin tutun ja todellisen tuntuista. Kirjassa tuli myös hyvin esiin se tosiasia, että kaikesta ei niin vain parannuta simsalabim, vaan joskus tällaiset asiat ovat aina osa omaa elämää.

Lopulta pidin kirjasta paljon. Se ärsytti hieman omalla, Greenmäisellä tavallaan kuten hänen teoksensa nähtävästi aina, mutta osasi myös yllättää positiivisesti rankalla ja monelle arkipäiväiselläkin aiheella. Se kosketti, ahdisti ja vähän jopa itketti, sekä sai ajattelemaan. Ehdotonta plussaa myös Daisyn kirjoittama Star Wars -fanfiction, josta kirjassa puhutaan paljon. Sitä olisi kiva päästä lukemaan itsekin!

Muualla: Kirjapöllön huhuiluja, Bibbidi Bobbidi Book, Sivujen havinaa

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

Viikonlopun 24h lukumaraton

Huomasin juuri jonkun Booktube-videon yhteydessä, että Dewey's 24 hour Readathon on jälleen tulevana viikonloppuna, ja koska minulla ei ole mitään aivan täysin mahdottoman tähdellistä tekemistä silloin, ajattelin osallistua mukaan! Maratoneista onkin jo kauan aikaa ja lukeminen on jäänyt viime aikoina niin vähäiselle, että ihan kiva ajatus taas pyhittää kokonainen vuorokausi pääosin sille.

En ole aiemmin juuri tälle 24 tunnin maratonille osallistunut, mutta konsepti on siis täysin sama kuin näissä meidän blogiyhteisön jo tutuiksi tulleissa 24 tunnin lukumaratoneissa, eli yritetään lukea mahdollisimman paljon tuona aikana, kuin mahdollista. Dewey'ssä on kuitenkin se hieman erikoista, että kaikki lukevat maailmanlaajuisesti täsmälleen samaan aikaan, eli omaa aloitusajankohtaa ei voi valita. Suomessa lukumaraton sijoittuu aikavälille lauantai 28.4. klo 15:00 - sunnuntai 29.4. klo 14:55. Tämä sopii minulle oikeastaan juuri täydellisesti, sillä olen kaikki aiemmatkin maratonit aloittanut juuri noihin aikoihin iltapäivästä. Kaikki aloitusajankohdat voi tarkistaa t ä ä l t ä.

Maratonin aikana on ymmärrykseni mukaan erimittaisia lukusprinttejä tiedossa, ja kaiketi jonkinlaisia lyhyitä, jokatuntisia haasteita joita voi suorittaa halutessaan. Lisäksi mukana on kaikille yhteinen haaste, eli tavoitteena on tällä kertaa saada luetuksi yhteisesti miljoona sivua vuorokauden aikana, omat lukemansa sivut voi käydä tuolla itse sivuilla merkitsemässä.

Itse en luultavasti osallistu mihinkään lukusprintteihin tai muihin, vaan pyrin vaan lukemaan niin paljon kuin mahdollista. Päivittelen edistymistä varmaan pääosin twitteriin (jos siis muistan), mutta saatan pitää myös päivittyvää postausta yllä täällä blogin puolella. Ja ehkä jotain myös instagramin puolella, katsoo nyt mihin kaikkialle sitä ehtii vai viekö nämä somet lopulta enemmän aikaa lukemiselta, hah.

Ja vielä mitä itse lukemisiin tulee, niin pääosin aion lukea näitä kahta kesken olevaa kirjaa, Ernest Clinen Armada ja Alan Bradleyn Kolmasti naukui kirjava kissa, sekä varmaan lukea siellä täällä jotain yhtä tai kahta sarjakuvaa, as always.

Että sellainen spontaani maraton edessä täällä! Jos joku muukin sattuu olemaan mukana tällä Dewey's maratonilla, niin kertokaa ihmeessä!