7. toukokuuta 2017

Alice Munro: Jupiterin kuut + novellihaaste

Alice Munro: Jupiterin kuut
(The Moons of Jupiter, 1982)
Tammi, 2017
Suom. Kristiina Rikman
317 s.

Luin aiemmin Munrolta novellikokoelman Liian paljon onnea, joka ei oikein kuitenkaan vakuuttanut. Novellit olivat hyviä, niitä luki nopeasti ja niihin uppoutui, mutta jokin jäi aina vähän puuttumaan. Laitoin kuitenkin tämän uusimman suomennetun Munron varaukseen kirjastosta, aikalailla vaan kirjan nimen ja kannen takia, molemmat niin kauniita. Ja toki antaakseni Munrolle toisen mahdollisuuden viedä jalat alta.

Tässä novellikokoelmassa pääosassa on erilaiset perheet ja perhesiteet, ihmisten kohtaamiset, rakkaus ja sen eri ilmenemiset, epäonnistuneet ja epäsopivat suhteet. Pääosa tapahtumista sijoittuu Torontoon, novellien henkilöt ovat melko tavallisia, pääosin keski-ikäisiä naisia. Novelleja kirjassa on 11.

Vaikkei tämäkään kokoelma vienyt jalkoja alta, oli se silti hyvä ja lukemisen arvoinen. En oikein tiedä mikä Munron novelleissa lopulta on, mutta jostain syystä ne eivät nostata minussa juurikaan tunteita esiin. Tosin iloinen yllätys oli, että enemmän niitä tunteita ja ajatuksia nousi esiin tämän kokoelman kanssa, kuin edellisen. Jotenkin nämä Munron novellit käsittelevät sen verran tavallisia ihmisiä, tavallisia tapahtumia ja osin merkityksettöämiäkin pieniä juttuja mitä elämässä tapahtuu, että niitä ei sitten juuri tule miettineeksi sen enempää ainakaan alkuun, mutta silti jostain syystä ne jäävät mieleen kytemään. 

Vaikkei kaikki novellit iskeneet, jälleen muutama nousi hieman muiden yli, syystä tai toisesta. Ja tosiaan enemmän nyt kuin viimeksi, nyt huomasin pitäväni novellien lopuista paljon enemmän, mitä viimeksi. Lopuissa tuntui olevan se jokin pieni juttu, tai ne vain loppuivat tosi hyvin ja juuri oikeaan kohtaan, vaikka joskus on edelleen se tunne, että kunpa tämä vielä jatkuisi johonkin, jotta tästä saisi paremmin kiinni.

Onnettomuudessa pienen kylän musiikinopettajalla Francesilla ja kemianopettajalla Tedillä on suhde, ja erään salaisen tapaamisen aikana miehen pojalle sattuu onnettomuus. Tämä onnettomuus muuttaa Francesin elämän suuntaan, jota hän on jo oikeastaan odottanutkin, vaikkei ihan tällä tavalla. Novelli käy läpi molempien näkökulmasta onnettomuuden jälkeistä aikaa ja ajatuksia. Tämä oli kirjan pisimpiä novelleja, ja se on varmasti osasyy sille, miksi pidin tästä enemmän. Jotenkin tässä ehti tapahtua vähän enemmän mitä muissa, syitä ja seurauksia pohdittiin. Lisäksi kirjassa puhutaan Suomesta ja suomalaisuudesta, mikä oli aika hauska ja huvittavakin lisä.

Rouva Cross ja Rouva Kidd -novellissa kaksi ikärouvaa ovat pyörätuoleissa hoitokodissa, jossa he tutustuvat nuorempaan, puoliksi halvaantuneeseen mieheen Jackiin. Naisten välinen suhde, naisten ja Jackin välinen suhde ja hoivakodin tunnelma jäivät jotenkin vahvasti mieleen, vaikkei novellissa sinänsä paljoa tapahdukaan. Jackin tarina jäi kiinnostamaan, ja siitä olisin halunnut kuulla paljon enemmän.

Kirjan nimikkonovelli Jupiterin kuut on jo tosiaan nimensä puolesta kaunis, ja mielestäni myös tarinaltaan. Keskiössä on nainen ja tämän isänsä, joka on joutunut sairaalaan sydämessä olevan vian takia. Novellissa käydään läpi näiden kahden suhdetta, naisen suhdetta omiin tyttäriin ja isän suhdetta vanhuuteen ja sairauteensa. Yleensä vanhat ihmiset, heidän elämänsä ja koettelemuksensa vetoavat minuun, kuten tässä ja edellisessä novellissa jälleen huomasin.

Hieman yllättäenkin, Munro ehkä alkoi pikkuhiljaa vakuuttaa minutkin puolelleen. Vielä jään odottamaan sitä täydellistä osumaa, mutta tämän perusteella uskallan ainakin antaa siis vielä mahdollisuuden jos toisenkin.

Muualla: Sinisen linnan kirjasto, Kirja vieköön!, Pieni kirjasto

Arvosana: Neljä kissanpentua

Helmet-haaste: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Novellihaaste

***

Novellihaasteen koonti

Luin lopulta haasteeseen kaksi novellikokoelmaa, tämän ja Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana, eli yhteensä 23 novellia. Olen tyytyväinen tulokseen, sillä luen novelleja hyvin harvoin, ja nyt jopa kaksi kokoelmaa parin kuukauden sisään! Tämän tahdin voisi yrittää oikeastaan pitää, sillä näitä lukee jotenkin yllättävän nopeasti; lyhyisiin tarinoihin on matalampi kynnys tarttua, kuin paksuun romaaniin, vaikka lopullinen sivumäärä olisikin sama.

Kiitos Reader, why did I marry him? -blogin Ompulle haasteen järkkäämisestä!

6 kommenttia:

  1. Minua tämä varovaisesti kiinnostaa. Minulle Liian paljon onnea kokoelma tuotti yllättävän paljon vaikeuksia ja luinkin sitä monta kuukautta. Novellihaasteen myötä sain luettua kirjan lopulta loppuun. Munro on taitava, mutta hieman tutustumista se vielä minultakin vielä vaatii että jalat veisi alta :)

    Tämän kirjan kansi on muuten todella upea, jotenkin vangitseva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munro kyllä vie aikansa, tämä oli tosin minusta nopealukuisempi kuin tuo Liian paljon onnea, ehkä siihen tyyliin osasi jo varautua. Siitä kokoelmasta en muista kuin pieniä pätkiä, mutta tässä oli muutama tosi mieleenpainuva novelli :) Ja kyllä, kansikin on upea!

      Poista
  2. Jupiterin kuu on pysäyttävä nimi ja myös kaunis. Heti tulee mieleen avaruus ;) Munroa olen lukenut ja myös Adichieta, joka on yksi lempparikirjailija. Olen lukenut myös Huominen on liian kaukana, hyvä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ainaisena avaruus-intoilijana se kiinnitti heti huomion :D Huominen on liian kaukana on kyllä tosi hieno kokoelma, tykkäsin siitä lopulta kyllä enemmän kuin tästä, vaikka saman pistemäärän lopulta saivatkin.

      Poista
  3. Minulle tämä ei ollut paras Munro, vaikka huippu, koska tiedäthän, rakastan kirjailijaa, mutta Liian paljon onnea on oma lempparini. Toisaalta Viha, ystävyys, rakkaus, Hyvän naisen rakkaus ja Kallis elämä ovat ne, jotka varmaan luen ensimmäisenä uusiksi! Siis kunhan olen ensin vielä pari lukematonta suomennettua lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä antaa Munrolle vielä uusia mahdollisuuksia, tuntuu että lämpenen hänelle hitaasti, mutta varmasti. :) Ehkä nyt oli vähän sitäkin, että enemmän olisi ollut kiinnostusta johonkin vähän epätavallisempiin novelleihin, eikä näin tavallisista ihmisistä kertoviin. Vaan se ei ollut Munron vika ja tämä oli hyvä kokoelma. Viha, ystävyys, rakkaus kiinnostaisi ehkä lukea seuraavaksi :)

      Poista