Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Michael Cunningham

Villijoutsenet ja muita kertomuksia

(A Wild Swan and Other Tales, 2015)

Gummerus, 2016

Suom. Kristiina Drews

151 s.

Villijoutsenet ja muita kertomuksia on lyhyehkö novellikokoelma tunnetuista saduista, ja siitä mitä onnellisen lopun jälkeen tapahtuu. Tosin kaikissa kertomuksissa ei juuri päästä tuon lopun jälkeiseen aikaan, vaan tarinaa on muuten muokattu eri näköiseksi. Cunningham on nimittäin muuttanut näitä tunnettuja satuja aika tavalla. Osa saduista on hyvinkin tunnistettavissa tarinan takaa ja jotkut suhteellisen alkuperäisenkin kuuloisia, mutta osaa tarinoista on modernisoitu tai muuten muokattu vahvasti. Esimerkiksi tarinaa Hannusta ja Kertusta ei kerrotakaan lasten, vaan vanhan noidan näkökulmasta. Mukana on muunnelmia muun muassa Kaunottaresta ja Hirviöstä, Tähkäpäästä ja Lumikista.

Muutamat novelleista on vain parin sivun mittaisia, jotkut taas selvästi pidempiä. Monessa sadussa tulee lyhyesti esiin mitä sen lopun jälkeen tapahtuu, mutta ehkä useampi kertoo kuitenkin sadun uudelleen, hieman ehkä lyhyemmästi, aivan eri näkökulmasta tai muuten eri tavalla. Varsinkin Kaunottaresta ja Hirviöstä kertovan novellin Me hirviöt kohdalla pidin tästä uudelleen kertomisesta paljon; sekä Kaunotar että Hirviö molemmat saavat tarinassa aivan uudenlaiset persoonat ja tarinan loppukin on todella kiinnostava. Oikeastaan tämä taisikin olla ainoa novelli, jonka lukemista olisin halunnut jatkaa lopun jälkeenkin.

Novellikokoelma sisältää alun lyhyen Lumous särkyy -johdantonovellin lisäksi kymmenen novellia. Muutamien novellien nimistä voi arvata jo, mitä satua tarina koskee, mutta joistain ei ainakaan minulla heti sytyttänyt. Muutamat taustalla olevat sadut ovat minulle myös aika tuntemattomia, joten aina suoraa yhdistämistä ei tullut lukemisen jälkeenkään. Kirja sisältää novellit Villijoutsenet, Vanha hullu eukko, Taikajaakko, Myrkytetty, Apinan käpälä, Pikkumies, Tinassa, lujasti, Me hirviöt, Hänen hiuksensa ja viimeisenä mukavan todentuntuinen ja lämminhenkinenkin novelli Elämänsä loppuun saakka.

En halua lähteä juurikaan avaamaan näitä novelleja täällä, sillä itselleni kirjan lukemisessa oli parasta se, ettei aina otsikostakaan tiennyt mitä satua novelli koskee tai mihin se on menossa. Monet novellit yllättivät juuri tämän takia positiivisesti, oli hauskaa lähteä lukemaan tarinoita usein ilman minkäänlaista tietämystä jatkosta. Muutamat novellit olivat kuitenkin taas ylitse muiden, ja niistä haluan sanoa muutaman sanan.

Pidin erityisesti novellista Myrkytetty, joka kertoo lyhyen, muutaman sivun mittaisen vuoropuhelun Lumikin ja hänen prinssinsä välillä sadun lopun jälkeen. Tarina on jotenkin niin huvittava ja hieman absurdikin, että pidin siitä ehkä eniten. Alussa ei ole ihan varma mistä nyt on kyse, hieman jopa nostelin kulmakarvoja lukiessa. Mutta kun kaikki sitten selviää parin sivun jälkeen, alkaa väkisinkin hieman naurattaa. Pikkumies jäi novelleista myös hyvin mieleen. Menninkäisen suuri toive saada lapsi on niin hauras, ja menninkäinen on niin kovin epätoivoinen. Kirjan lopettava novelli Elämänsä loppuun saakka oli jotenkin ihana, pidin siitä todella paljon. Perinteinen tarina kuninkaasta ja tämän kuningattaresta, kuinka he oppivat rakastamaan toisiaan ja miten elämä kulkee eteenpäin. Myös jo aiemmin mainittu Me hirviöt kuuluu suosikkeihini.

Loput novelleista olivat kaikki aikalailla hyviä, mutta eivät kuitenkaan nousseet mitenkään erikoisiksi. Pidin kuitenkin siitä, miten jokaiseen oli tuotu sellainen oma juttunsa, oma näkökulma tai kerrontatapa. Kokoelmaan olisin kaivannut ehkä hieman lisää siitä, mitä tapahtuu sen onnellisen lopun jälkeen, mutta hyviä ne olivat näinkin. Novelleja luki nopeasti ja helposti monta peräkkäin, näiden välissä ei tarvinnut pitää taukoa. Ehdotonta plussaa kirja saa sen kauniista ja todella yksityiskohtaisista kuvituksista, jotka on tehnyt Yuko Shimizu. Kuvat tuovat tarinoihin hienosti lisää eloa.

Hyvä kokoelma täynnä mitä erikoisempia tarinoita ja kohtaloita. Moni aika traagisiakin eikä mitenkään iloisia, mutta sellaistahan elämä on, satuhahmoillakin. Kyllä tähän kannattaa tarttua jos kaipaa jotain lyhyttä, ajatuksiakin herättävää lukemista harmaan syksyn keskelle. Mutta huomio, lapsille nämä sadut eivät kuitenkaan ole.

Muualla: Kaisa Reetta T., Lukujonossa, Kirja vieköön!

Arvosana: Neljä kissanpentua