Andy Weir: Yksin Marsissa (kirja + elokuva)

Andy Weir

Yksin Marsissa

(The Martian: A Novel, 2014)

Into, 2015

Suom. Kaj Lipponen

387 s.

Mark Watney on Marsissa miehistöineen. Tehtävä Ares 3 on ollut käynnissä vasta kuusi päivää, kun puhkeaa tavallista voimakkaampi hiekkamyrsky. Kuukauden mittainen tehtävä on pakko keskeyttää, tai muuten Marsista poistuminen ei onnistu. Matkalla alukseen tapahtuu kuitenkin jotain, minkä vuoksi miehistö luulee Markin kuolleen ja lähtee Marsista. Mutta Mark on jäänyt eloon. Marsiin. Yksin. Ilman minkäänlaista toivoa päästä sieltä enää koskaan pois.

Vau miten hieno kirja. Yksin Marsissa imaisi minut aivan ensilauseista lähtien mukaansa. Eikä se imu loppunut missään vaiheessa. Mielettömän koukuttava ja mukaansatempaava kirja siis alusta lähtien. Kirja on koukuttavan juonen lisäksi hyvin kirjoitettu, hauska, jännittävä ja siis, no; hyvä. Ja koska olen aina ollut aivan tavattoman kiinnostunut avaruudesta, tämä kirja oli minulle aivan omiaan.

Ymmärrän, että joitain voi kirjan todella suuri tieteen ja fysiikan määrä kammottaa, minuakin se meinasi alkuun hieman säikäyttää. Joistain lauseista ei kieltämättä tajunnut juuri mitään muuta kuin hieman suuntaa-antavasti mistä voisi olla kyse. Mutta minua tämä ei missään vaiheessa haitannut yhtään. Mielestäni kirjan tieteelliset osiot toivat kirjalle uskottavuutta, jota tarvitaan tällaisessa kirjassa. Ei tuollaisissa oloissa, tai avaruudessa ylipäätään voi pärjätä kuka tahansa perusjamppa. Ei, kyllä taustalla täytyy olla paljon tietoa ja taitoa ja sitä tiedettä. Minusta nämä osuudet olivat siis ihan mukavaa luettavaa; oli kiva lukea ihmisestä, joka tietää fysiikasta niin paljon ja keksii vielä itse mitä mahtavimpia ratkaisuja ylitsepääsemättömiltä tuntuviin ongelmiin - vieläpä noissa olosuhteissa.

Kekseliäisyys onkin kirjan parasta antia. Mitä kaikkea voikaan tapahtua Marsissa sinne jääneelle ihmiselle. Ongelmia tulee vastaan silloin kun niitä vähiten odottaa, ja niistä on vaan selvittävä. Asiat, joihin ei ole ennen kiinnittänyt ollenkaan huomiota, onkin nyt elämäsi ehto. Kaikki on koko ajan niin pienestä kiinni. Se tuo kirjaan valtavasti jännitettä, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten mikäkin asia reagoi Marsin olosuhteissa. 

Kirjan kirjoitustyyli on myös todella vetävä. Välissä luetaan Markin pitämää lokia, välillä katsastetaan miten maassa ja NASA:ssa sujuu. Se tuo kirjaan kivasti vaihtelua, ja jännitys säilyy koko ajan. Markin lokitiedostot olivat suurta hupia lukea, ja kirja olikin koko ajan todella hauska. Markilla on hyvä huumorintaju ja se tuntuukin olevan yksi syy sille, miksi Markilla alunperinkin oli Marsissa edes mahdollisuus selviytyä ilman hulluksi tulemista. Mark on ylipäätään hahmona aivan mahtava. Huumorintajun lisäksi hänellä on kylmät hermot ja älliä päässä. Botanistin taidoille tulee käyttöä, mutta yllättävän monesti myös ihan maalaisjärjelle.

Pidin tästä kirjasta aivan valtavasti. Se oli todella viihdyttävä alusta loppuun, ja minuun se upposi aivan sata-nolla. Tiedeosuudet olivat mielenkiintoisia, Markin vaikeudet selviytyä hyvin todellisen tuntuisia. Tekee mieli lukea tämä jo uudelleen, niin paljon tästä pidin.

Muualla: Taikakirjaimet, Tarinoiden syvyydet, Lukuisa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjaneidon tornihuone

Arvosana: Viisi kissanpentua

Kuva: IMDB

Ridley Scott

The Martian, 2015

Pääosissa: Matt Damon, Jessica Chastain

Pian kirjan lukemisen jälkeen päädyimmekin katsomaan elokuvasovituksen. Olin elokuvasta aika innoissani, sillä hyvin tehtynä elokuvasta voisi saada todella toimivan ja hyvän. Noh, täytyy myöntää että lopulta olin aika pettynyt elokuvaan.

Asiaan. Elokuvan alku oli hyvä. Miehistö lähtee, Mark jää Marsiin, ja selviytyminen alkaa. Juuri niin kuin kirjassa, ei mitään ihmeempiä vaan suoraan toimintaan. Heti alussa huomasin suureksi ilokseni, että mukana on aikalailla suoraan kirjasta lainattuja lauseita, mikä on aina mukavaa.

Kokonaisuudessaan elokuva oli ihan hyvä. Pidin etenkin elokuvan alusta ja lopusta todella paljon. Se oli jännittävä, toisinaan ihan hauska ja visuaalisesti oikein kauniisti tehty. Vaan sitten tulee se mutta. Mutta kun elokuvassa ei ollut yhtään sitä samaa fiilistä mikä kirjassa! Se on ehkä suurin asia mitä harmittelen. Kirjassa tulee niin hyvin ilmi Markin todella suuret ponnistelut tehdessään ihan mitä tahansa. Ongelmia syntyy jatkuvasti, ja niihin vain pitää keksiä ratkaisu. Elokuva ei sen sijaan juuri tuonut tätä esiin. Kaikki tuntuu sujuvan aivan liian helposti, raatamista tai jatkuvia suunnitelmien muutoksia ei näy.

Tietysti elokuva sai minulta närää myös siitä, että siitä puuttui muutamia todella suuria juonenkäänteitä. Ne olivat kirjassa niitä suurimpia oh shit -hetkiä, ja nyt ne puuttuivat kokonaan. Toki, tiedetään, tiedetään. Kaikkia kirjan tapahtumia ei ikinä saa mahdutettua elokuvaan, mutta siis oikeasti, ei ollenkaan pölymyrskyä? Koko ajan kontakti maahan? Okei, miten vaan. Tämä toi vielä enemmän koko homman näennäistä helppoutta esiin.

Toinen suuri on sitten pääosanäyttelijä Matt Damon. Ihan ok näyttelijä, mutta ei mielestäni sopinut Markin rooliin ollenkaan. Mark on todella kutkuttavalla tavalla hauska ja fiksu, Matt Damonin Mark sen sijaan vakava ja tylsä. Se vei tietenkin sitten myös osan tunnelman välittymisestä.

Muut näyttelijävalinnat ja suoritukset oli ihan ok, ei sinänsä mitään valittamista. (Ja sisäinen fanityttöni kieltämättä kihisi onnesta nähdessään Sean Beanin jälleen Elrondin istunnossa. Ah, mahtavaa.) Hieman ihmettelen tosin että miksi ihmeessä hahmojen nimiä pitää aina alkaa muuttamaan. Tai siis ihan totta. Kirjassa Venkat Kapoor, intialainen. Elokuvassa Vincent Kapoor, tummaihoinen amerikkalainen. Helpompi ottaa jo totuttu vähemmistöedustaja mukaan kuin vähemmän nähty intialainen? Hohhoijaa, niin amerikkalaista että kyllästyttää.

Muutenkin elokuvan yksityiskohdat jäivät hieman kaihertamaan. Jos asia tuodaan elokuvaan, miksei niitä voida tuoda oikein? Vihreä lippu joka erottuu Marsin punaisesta maastosta muuttuukin keltaiseksi, jota ei kyllä varmasti nää yhtä hyvin kaukaa. Pikkujuttuja, mutta juttuja joilla lopulta, todellisuudessa, olisi suuri merkitys selviämisen kannalta. 

Toki elokuvassa on paljon hyvääkin, vaikka olenkin nostanut lähinnä niitä huonoja juttuja esille. Elokuva noudattaa kirjaa aika uskollisesti, on todella näyttävä ja kaunis, sekä hienosti toteutettu. Se on alusta loppuun viihdyttävä ja jännittävä. Kelpo elokuva, mutta itselleni ei juuri muuta.

Loppukaneetti: Elokuva ei ollut huono, ei missään tapauksessa. Se oli hyvä, ja varmasti jos en olisi lukenut kirjaa, olisin pitänyt siitä enemmän. Kirjan lukeneena ja siihen rakastuneena on kuitenkin vaikeaa arvioida näitä erillisinä teoksina, vaikka niin pitäisikin tehdä. Elokuva oli siis ihan ok, mutta ei vaan omalla kohdallani millään noussut kirjan tasolle.

Arvosana: 7 / 10

Osallistun tällä Seitsemännen taiteen tarinat-haasteeseen.