Kurtis J. Wiebe: Rat Queens, Vol. 1: Sass & Sorcery

Kurtis J. Wiebe, Roc Upchurch

Rat Queens, Vol. 1: Sass & Sorcery

Image Comics, 2014

128s.

Tähän sarjakuvaan olen törmäillyt jo jonkin aikaa ympäri internetiä, ja jo pelkkä kansikuva sai minut kiinnostumaan. Ilokseni huomasin että paikallinen Puolenkuun pelit oli ottanut tämän myyntiinsä, joten kotiutin oman kappaleeni mielihyvin. Ja kyllä ihan mielelläni ostan seuraavankin osan, sen verran hyvin tämä ensimmäinen osa minua viihdytti.

Rat Queens kertoo nimensä mukaisesta joukosta hurjia ja röyhkeitä, seikkailunhaluisia naisia, jotka taistelevat taistelemisen ilosta. He pitävät hirviöt ja örkit loitolla, vaikka tosin nykyään useimmat taistelut käydäänkin muita samanlaisia ryhmiä vastaan baari-illan päätteeksi. Ikkunoita hajoaa ja veri lentää. Näiden tappeluiden johdosta kaupungin päättäjät antavatkin sekä heille että muille ryhmille jokaiselle yhden tietyn tehtävän suoritettavaksi, jotta saavat jatkaa kaupungissa eloa. Tehtävä lähdetään suorittamaan, mutta paikan päällä Rat Queeneja odottaakin yllätys. Viimeistään siinä vaiheessa kun salamurhaaja yrittää viedä heiltä päät, Rat Queenit huomaavat todella olevansa jonkun epäsuosiossa.

Miten mahtava sarjakuva! Rat Queens sisältää niin taikuutta, väkivaltaa, viinaa kuin eri aineitakin, ja paljon, paljon verta. Kieli on myös hyvin ronskia, Rat Queenit eivät sanojaan säästele suuttuessaan. Millään näistä ei kuitenkaan varsinaisesti mässäillä, mutta no, ei niitä säästelläkään. Visuaalinen puoli on siis hyvin vahva, verta todella lentää ja silmämunia irtoilee. Mutta ratkaiseva tekijä tässä on piirrostyyli. Mikään ei tule liian iholle tai näytä liian ällöttävälle. Kaikki on tehty mielestäni hyvällä maulla, vaikka yksityiskohtia ei olekaan säästetty. Piirrosjälki on kaunista, hyvin omaa silmää miellyttävää. 

Parasta tässä sarjakuvassa on kuitenkin itse päähahmot. Heitä on neljä, ja jokainen heistä on täysin oma persoonansa. Äkkipikainen Hannah tuntuu olevan joukon päähahmo maagin kykyineen, Violet on täyverinen, taisteluita rakastava kääpiö, Dee käyttää hyväkseen hengellisiä voimiaan vaikka onkin ateisti, ja Betty on jonkinlainen puolituinen mestarivaras. Hyvin värikäs joukko siis kyseessä, eivätkä kuvailuni varmasti anna heistä ansaittua kuvaa.

He ovat oikeita, aikuisia naisia, eivät mitään teinityttöjä vähän seikkailemassa siellä täällä. He todella antavat turpiin ja tekevät sen tyylillä. Päivän päätteeksi mennään baariin tai pidetään juhlat. Kivaa vaihtelua lukea tällainen näin naispainotteinen sarjakuva, jossa henkilöhahmot ovat selvästi päässeet jo teini-iän yli.

Eikä sarjakuva onneksi jää ainoastaan hienojen hahmojen varaan, vaan pidin myös itse juonesta ja tarinankulusta. Paljon huumoria, tilannekomiikkaa ja hauskaa sanailua, mutta myös hienoja taistelukohtauksia ja tiukkoja tilanteita. Kokonaisuudessaan todella onnistunut paketti.

En löytänyt sarjakuvasta oikeastaan mitään vikaa, nautin sen lukemisesta todella kovasti alusta loppuun. Oikein viihdyttävä kokonaisuus. En rakastunut aivan niin palavasti miten Sagan kanssa kävi aikoinaan, mutta läheltä liippaa. Varmasti luen myös myöhemmätkin osat. Suosittelen!

Arvosana: Viisi kissanpentua