7. syyskuuta 2015

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa

Kreetta Onkeli
Poika joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Kansi: Ninka Reittu
111s.





Arto on kaksitoistavuotias poika Helsingissä. Eräänä päivänä puistossa hän saa ison naurukohtauksen, jonka jälkeen hän ei muista enää kuka on, missä on, missä koti on. Nimi selviää taskussa olevan paperin avulla, ja ympäristö vaikuttaa etäisesti tutulta, mutta tuttuja ihmisiä ei näy. Arton ei auta muu kuin lähteä etsimään kaupungin vilskeestä tuttuja kasvoja ja vihjeitä kodista.

Kaupungilla Arto törmää nuoreen poikaan Kimoon, joka ottaa Arton mukaansa. Pikkuhiljaa Arto tutustuu uusiin ihmisiin ympärillään, hieman yllättävinkiin tuttavuuksiin. Muisti ei silti näytä palaavan, joten Arton ei auta muu kuin mennä muiden mukana. Artoa autetaan eri tahoilta ja myös Arto pääsee auttavaksi kädeksi.

Voi miten suloinen kirja tämä olikaan. Jo puolen välin tuntumassa ajattelin, että olisi hyvä jos siskonpoikani lukisivat tämän kirjan, aikalailla samanikäisiä kun ovat Arton kanssa. Mielestäni kuvailu nuoren pojan näkökulmasta oli onnistunutta ja uskottavaa. Henkilöhahmot olivat muutenkin ilahduttavan erilaisia, jokaisella oli omat ongelmansa, joillain pienempiä ja joillain vakavampia. On mielenterveysongelmaa, kiirettä ja asunnottomuutta.

Tarina oli välillä hieman ennalta-arvattava, mutta se ei haitannut ollenkaan. Koin sen oikeastaan ihan hyvänä asiana tämän kirjan kohdalla. Enkä tiedä osaisiko nuoremmat lukijat niin arvaillakaan mitä tuleman pitää. 

Poika joka menetti muistinsa on todella suloinen kertomus ystävyydestä, uuden opettelusta, erilaisuudesta ja rohkeudesta. Vaatii paljon rohkeutta heittäytyä täysin uusiin tilanteisiin vietäväksi, jos ei muista edes mistä on kotoisin. Tällaisessa tilanteessa uusien ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan ystävystyminen on vaikeaa, mutta varsinkaan lapsille ei mitenkään mahdotonta. He hyväksyvät erilaisuuden aivan eri tavalla mitä aikuiset. Vaikeuksistakin selvitään lopulta ystävien avulla.

Pidin kirjasta todella paljon, ja luinkin sitä hitaasti nauttien, keskittyen joka sanaan. Se oli niin suloinen, kivasti kirjoitettu ja sanoisin myös että opettavainen. Suosittelen lukemaan ja ihastumaan, oli kyseessä sitten nuorempi tai vanhempi lukija. Uskoisin että toimii kaikenikäisillä.

Poika joka menetti muistinsa on voittanut Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2013, mielestäni täysin oikeutetusti.


Arvosana: Neljä kissanpentua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti