JP Ahonen: Villimpi Pohjola: Lapsus

 
JP Ahonen

Villimpi Pohjola: Lapsus (#4)

Arktinen Banaani, 2014

96 s.

Lapsus jatkaa tuttujen hahmojen tarinaa oikeastaan suoraan siitä, mihin aiempi osa jäi. Anna odottaa esikoistaan, ja lopulta itse vauva-arki koittaa raskaana. Äitikorttikin täytyy välillä heittää kehiin. Rontti yrittää kovasti jättää naisseikkailunsa taakseen, mutta naiset eivät tätä sulata. Otto kamppailee gradunsa kanssa ja Muusalla ja Ukolla on omat parisuhdejuttunsa.

Oli todella kiva nähdä, miten hahmot alkavat pikkuhiljaa oikeasti aikuistua, jokainen toki omalla tavallaan. Lapset alkavat olla ajankohtainen aihe monelle, kuin myös todellinen vakiintuminen, mitä se sitten kaikilla tarkoittaakaan. Toki tutut opiskelijaympyrät ovat edelleen siellä, mutta hieman jo taka-alalla. Osa on edistynyt opinnoissaan hyvin, osalla viimeiset hetket tuottavat paljon päänvaivaa ja harmia.

Nyt kun on lukenut jo muutaman osan tätä sarjaa, alkaa kirjan hahmot olla jo varsin tuttuja. Jokaisella on selvästi ihan oma luonteensa ja tapansa toimia eri tilanteissa. Joissain tilanteissa sitä oikein osaa jo arvata mitä kukin on asiasta mieltä. Muutama hahmo on tosin jäänyt aika paljon taka-alalle muista; Juhani varmaan hieman tarkoituksellakin, mutta esimerkiksi aktiivisesti mukana oleva Verneri on vieläkin aika etäinen, vaikka hänen epäonnisista treffailuistaan onkin hauskaa lukea.

On sieltä kuitenkin ne omat lempparihahmotkin jo löytyneet. Omiin lemppareihini kuuluu ehdottomasti Otto, tuo alkoholille perso ikuisuusopiskelija, joka asuu tällä hetkellä Minnan ja tämän kissan Kuoleman kämppiksenä. Varsinkin Kuoleman ja Oton kohtaamiset ovat näkemisen arvoisia. Otto on jotenkin niin ihana ja sympaattinen hahmo. Toiset lempparini ovat Muusa ja Ukko, tuo tehopariskunta. Heidän parissaan saa aina nauraa ihan arkipäiväisten pariskuntien jutuille, kuin myös niille todella omituisillekin päähänpistoille ja Ukon gradu-ahdistukselle.

Sarjan neljäs osa oli oikein hauska ja hieno lukukokemus. Pidän siitä, että sarjakuvien hahmot tulevat tutuiksi ja itselle jopa ihan rakkaiksi, että sitä oikein odottaa mitä heille tällä kertaa kuuluukaan. Asiat myös etenevät koko ajan eikä paikoillaan junnata. En tiedä johtuuko se vain siitä, että viimeisimmän osan lukemisesta on jo jonkin aikaa vai mistä, mutta en tällä kertaa löytänyt kyllä yhtään mitään miinuksia tästä osasta. Senpä tähden annan tälle täydet pisteet. Mahtava sarjakuva, ja onneksi uusin osa odottaa jo omassa hyllyssä!

 



Muualla: Kirjoja ja kakkuja, Nenä kirjassa

Arvosana: Viisi kissanpentua