30. elokuuta 2015

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
(A Red Herring Without Mustard, 2011 )
Bazar, 2015
Suom: Maija Heikinheimo
Kansi: Satu Kontinen
419s.
Arvostelukappale





Flavia de Luce-sarja on edennyt jo kolmanteen suomennettuun osaansa. Tällä kertaa tapahtumat lähtevät liikkeelle heti kirjan alussa Flavian tavatessa erään mustalaisnaisen ensin markkinoilla ennustamassa, ja pian sen jälkeen henkihievereissä kotinsa läheltä. Eikä aikaakaan, kun heidän mailtaan löytyy oudosta paikasta toinenkin uhri. Onko hyökkäysten takana sama henkilö, vai kenties eräs kummallinen, jo kauan aikaa sitten lakkautettu uskonlahko? Entä miten tapauksiin liittyvät kamala kalan löyhkä, de Lucen suvun hummerihaarukka ja Flavian äidin takkakoirat?

Oi, Flavian seuraan oli taas ihana palata! Pidän hänestä päähenkilönä todella paljon edelleen, hän vain osaa valloittaa lukijan puolelleen luonteellaan. Koska hän on kuitenkin vasta 11-vuotias lapsi, ajoittain on huomattavissa senhenkistä naiiviutta. On suloista miten hän juttelee omalle pyörälleen Gladysille ja puhuu itsestään tämän kanssa monikossa. Miten isosiskojen ilkeilyt iskevät häntä välillä kovinkin syvälle sydämeen, mutta kostokaan ei maistu hyvälle jos sisko on aivan maansa myynyt.

Pidän tavasta miten Flavian lapsellisuus tulee kirjassa esiin, ja pidän myös siitä miten sitä kompensoidaan muilla osa-alueilla. Vaikkei Flavia tiedä vielä paljoakaan maailman menosta, on hän silti välillä hyvinkin tarkkanäköinen ja tietävä. Kemialliset reaktiot ja kokeet ovat hänelle arkipäivää, ja siksi hän välillä sen ja tarkan nenänsä ansiosta hoksaa monia asioita mitkä poliiseilta on (jälleen kerran) jäänyt huomaamatta.

Pidän paljon myös kirjassa esiintyvistä poliiseista ja heidän ja Flavian suhteesta. Flavia selvästi kunnioittaa komisario Hewittiä ja haluaa ja kaipaa tältä kiitosta omista löydöistään. Kun näitä kiitoksia rikospaikoilla nuuskimisesta ei sitten jostain syystä kuulu, haluaa Flavia entistä enemmän näyttää heille olevansa korvaamaton apu. Itse aikuisena lukijana sitä pystyy samaistumaan poliiseihin ja heidän turhautumiseensa kun Flavia pyörii siellä täällä jättämässä sormenjälkiä, ja onkin huvittavaa seurata miten Flavia haluaa myös tulla kohdelluksi kuin rikostutkijaa. Flavia ei kuitenkaan ole ärsyttäväksi asti itsepäinen, vaan pääsee nopeasti ärtymyksistään ohi ja haluaa kuitenkin lopulta auttaa poliiseja, kiitoksia tietysti odottaen, ja välillä niitä jopa saadenkin.

Olin jo kauan sitten tajunnut, että jos jokin sana tai ilmaus ei suostu tulemaan mieleen, on paras ajatella jotain muuta: vaikkapa tiikereitä tai kaurapuuroa. Kun karannut sana sitten vähiten osaa odottaa, siirrän yhtäkkiä kaiken huomioni takaisin ja pyydystän sen nilkin mieleni valokeilaan ennen kuin se ehtii livahtaa takaisin pimeyteen. 
Kutsuin tekniikkaa "ajatusten vakoiluksi", ja olin keksinnöstäni ylpeä.

Jonkin verran minua häiritsi kirjassa todella monet juonenpätkät ja sivupolut. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmän mustalaisista sekä siitä kummallisesta uskonlahkosta, mutta nyt molempia aiheita raapaistiin vain kevyesti pinnalta, ja taustat näissä jäivät aika ohuiksi. Muuten aiheet olivat kyllä kiinnostavia, ja lukijalle annettiin sopivan verran vihjeitä tapahtumien kulusta. Oli mukava välillä pysähtyä pohtimaan kuinka kaikki onkaan käynyt, vaikka osa tärkeistä langanpätkistä selviääkin vasta lopussa Flavian toimesta.

Kirjassa oli myös pieniä viittauksia edellisiin osiin, joten tietysti suosittelen lukemaan aiemmat kirjat ensin, vaikkei se periaatteessa tarpeellista olisikaan. Tykkään kuitenkin aina lukea kirjat järjestyksessä, jotta niistä saa kaiken irti, ja siksi suosittelen sitä tämänkin kohdalla. Tässä ei myöskään enää juuri esitellä tuttuja hahmoja. Uskonkin että mitä pidemmälle sarja etenee, sen tärkeämpää on tietää alkuasetelmat ensin. Mitä tulee kirjan nimeen, niin mielestäni suomennos on tällä kertaa aika tylsä, mutta en toisaalta tiedä keksisinkö parempaakaan.

Hyvä jatko-osa kerta kaikkiaan. Kirja oli tällä kertaa alusta asti hyvin toimintapainotteinen, toisin kuin edellinen kirja, jossa alkoi kunnolla tapahtua vasta puolenvälin tienoilla. Flavia oli jälleen kerran ihana oma itsensä, juoni oli vetävä ja kirjan lopetus oli suloistakin suloisempi.

Kiitos Bazarille arvostelukappaleesta!

Muualla: Ullan luetut kirjat, Nenä kirjassa (englanniksi)

Arvosana: Neljä kissanpentua

Flavia de Luce-sarja 
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring without Mustard)
I Am Half-Sick of Shadows
Speaking from Among the Bones
The Dead in Their Vaulted Arches
As Chimney Sweepers Come to Dust

8 kommenttia:

  1. Tämä oli erityisen hyvä osa, vaikka olenkin fanittanut Flaviaa alusta lähtien. Tässä oli myös jotain syvempää mukana ja Flavian tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt nähtiin vielä syvällisempi puoli, ja kirjan loppu olikin paras lopetus tähän mennessä :) Todella suloinen, toivottavasti tällaista nähdään jatkossakin lisää.

      Poista
  2. Flavia-neiti pääsee tv-sarjan tähdeksi, joten nyt pitäisi saada seuraavat kirjat pian luettaviksi terv. Flavia-fani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Itsekin jo harkitsen että lukisiko seuraavat osat englanniksi, ettei tarvitsisi odottaa suomennoksia. :)

      Poista
    2. Keväällä tulee jatkoa ja suunnitelmissa on viides osa syksylle 2016.

      Poista
    3. Oi, no onpa mukava kuulla että suomennoksia on luvassa niinkin pian. Ehkä siis jaksan sittenkin odottaa :) Kiitos tiedosta!

      Poista
  3. Minäkin sain tämän kirjan viimein luettua, oli niin kivaa päästä takaisin Flavian maailmaan! Olen kyllä hieman eri mieltä kirjan nimestä, mielestäni tuo suomennos on tosi hauska ja sen verran erikoinen, että kiinnostaa heti. Eihän se tietysti ole nokkela kuten edellinen eikä edes vastaa alkuperäistä nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flavian pariin on aina kiva palata! Nimi on kyllä ihan hauska, ja pidän siitä että se muistuttaa joistain vanhoista, klassisista rikosromaaneista, tulee aivan mieleen Agatha Christie tai Sherlock Holmes. :)

      Poista