29. joulukuuta 2017

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

20171229_1731261

Margaret Atwood
Oryx ja Crake (Oryx and Crake, 2003)
Otava, 2003
Suom. Kristiina Drews
487 s.

Oryx ja Crake sijoittuu maailmaan, jossa Lumimies saattaa olla ainoa ihminen elossa, ja vain hän tietää syyn maailman senhetkiseen tilaan. Lumimiehen lähettyvillä meren rannalla asuvat Craken lapset; ihmisenkaltaiset, täydellisen oloiset olennot, jotka palvovat Oryxia ja Crakea jumalinaan. Oryx ja Crake ovat kuitenkin molemmat olleet oikeita ihmisiä, Lumimiehen lähipiiriä. Menneisyyttä ja tapahtumien kulkua valotetaan pikkuhiljaa, ja vasta lähellä loppua koko tuhon tapahtumakulku on purettu auki. 

Kirjassa leikitellään paljon ajatuksella geeniteknologiasta, mihin maailma saattaa mennä sen kehityksen myötä ja kuinka suuret sen vaarat voivatkaan olla. Välillä kirjassa eletään nykypäivää, kun Lumimies yrittää selvitä uudenlaisessa maailmassa vain Craken lapset seuranaan, välillä taas menemme Lumimiehen mukana tuskaisiin muistoihin menneisyyteen, jolloin Lumimies oli vielä Jimmy ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin paremmin, ja ainakin siellä missä hän asui, hyvinvoivissa, eliitille tarkoitetuissa Piireissä. Ulkomaailmassa, rahvaanmailla, elämä sen sijaan oli vaarallista ja kaoottista muun muassa epidemioiden ja ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien takia.

Kirjaa oli todella ilo lukea. Alku oli ehkä hieman sekava ja kesti jonkin aikaa päästä kärryille kirjan asetelmasta, mutta kirjan aihe, kirjoitustapa ja varsinkin tunnelma veivät kuitenkin pian täysin mukanaan. Kirja on välillä kutkuttavan jännittävä ja mielenkiintoinen, tunnelma painostava ja paikoin ahdistavakin, muttei sentään lohduton. Kirjassa esitetty maailma näyttää niin kamalalta ja pelottavan todelliselta, ettei voi kun ihailla Atwoodin taitoja.

Lumimies tuo tarinaan kuitenkin myös huumoria ja inhimillisyyttä. Oli mielenkiintoista nähdä hänen silmin koko tarina ja sen vaiheet, ja kuinka esimerkiksi hänen perheensä, ystävyys Craken kanssa, ja tietenkin Oryx ovat vaikuttaneet häneen. Jimmy ei ole mikään mukavin tai moraalisin hahmo, mutta hän on hyvin mielenkiintoinen. Historia-osuudet olivat kuitenkin itsestä kiinnostavampia, ja etenkin erilaisista teknologioista ja Jimmyn ja Craken pelaamista peleistä oli kirjoitettu todella kiehtovasti.

Oryx ja Crake on kirja, joka on ollut lukulistallani jo vuosia, ja hyllyssänikin useamman vuoden. Sen ikoninen luonne ja massiivinen koko on pelottanut, mutta en voisi olla iloisempi että viimein tartuin siihen. En tiennyt kirjasta juuri mitään ennen kuin siihen tartuin ja ihan hyvä niin, oli kiva hypätä tällaisen tarinan mukaan tietämättä mitään. Tiesin myös heti, että tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, sillä pidin siitä niin paljon. Tietenkin se, että kirjan lukemisesta on jo melkein puoli vuotta, tuo tilanteeseen omat haasteensa. Pidin lukemastani kuitenkin siis hyvin paljon, ja suunnitelmissa olisikin jatkaa ensi vuonna loppujen MaddAddam -sarjan kirjojen parissa.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Opus eka, Taikakirjaimet, Luetut, lukemattomat, Notko, se lukeva peikko, Lukuisa

Arvosana: Viisi kissanpentua

Helmet-haaste: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

6 kommenttia:

  1. Voi äääh vaikuttaa hyvältä! Siis mä en ole vielä lukenut ensimmäistäkään Atwoodiani ja kyllä olisi korkea aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvat suositukset tälle! <3 Atwood ainakin omalla kohdalla lunasti odotukset, pitää ehdottomasti lukea tämä sarja loppuun ja sitten myös muita teoksia, Orjattaresi nyt ainakin kiinnostaa.

      Poista
  2. Luin kesällä Orjattaresi ennen kuin katsoin siihen pohjautuvan tv-sarjan ja sen myötä haluaisin kyllä ehdottomasti lukea muutakin Atwoodia! Oryx ja Crake vaikuttaa mielenkiintoiselta, toivottavasti ensi vuonna ennättäisi tarttua siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole vielä lukenut enkä nähnyt kyseistä sarjaa, kovasti tekisi mieli katsoa se, mutta samalla haluaisin kuitenkin lukea kirjan ensin :D Mutta tätä ainakin suosittelen!

      Poista
  3. Tämä trilogia on kyllä hyvä! Pidin ehkä eniten tästä ensimmäisestä osasta, mutta loputkin kannattaa lukea. Olen lukenut Atwoodilta myös Orjattaresi, Nimeltään Gracen ja ensimmäisen osan sarjakuvasta Angel Catbird, joista ensimmäinen on suosikkini. Lisääkin voisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oli kyllä niin hyvä, että vähän pelottaakin miten loppusarjan kanssa käy :D Orjattaresi kiinnostaa ainakin valtavasti, eikä vähiten siitä tehdyn sarjan myötä.

      Poista