28. heinäkuuta 2015

Alistair MacLean: Kaappaus San Franciscossa

Alistair MacLean
Kaappaus San Franciscossa
(The Golden Gate, 1976)
Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1976
Suom: Hilkka Pekkanen
Kansi: Eino Tepponen
277 s.











 
Keskellä kirkasta päivää, keskellä Golden Gaten siltaa, USA:n presidentti arvovieraineen kidnapataan. Kaappauksen takana on Peter Branson, huippuälykäs luonnontieteiden tohtori, miljonääri ja rikollisnero. Jos Yhdysvaltain päämiehet eivät anna hänelle puolta miljardia dollaria, hän räjäyttää sillan presidentteineen päivineen. Branson järjestää maailmanlaajuisia uutislähetyksiä suoraan sillalta osoittaen koko maailmalle kuka tempauksen takana oikein on. Presidentti ei voi kuin toivoa että maissa joku keksii tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun, mieluiten ennen kuin ketään hänen vieraistaan Persian lahdelta ei heitetä sillalta alas. Sitä presidentti ei tiedä, että sillalla on jo joku, joka voi olla heidän ainoa toivonsa päästä turvaan hengissä.

Huh heijakkaa, vihdoin tämä on luettu! Aloitin tämän jo aikoja sitten (täällä jo mainitsin), luin muutaman sivun, tuntui hieman tylsältä ja jäi kesken. Sitten tuli aina vaan uusia kirjoja väliin, mielenkiintoisempia kirjastolainoja ym, ja lukeminen lykkääntyi entistä enemmän. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kirjan kunnolla. Hitaasti ja varmasti etenemällä pääsin vihdoin vauhtiin. Kirja ei ollut huono, mutta sen verran puuduttavaa ja keskittymistä kaipaavaa tekstiä ettei iltaisin lukeminen onnistunut, vaan väsy iski heti. Tästä vain jostain syystä tuli minulle oikea ikuisuusprojekti, ja pelkkä kirjan näkeminen yöpöydällä jo ärsytti. Olen kuitenkin iloinen että saatoin kirjan vihdoin loppuun, varsinkin kun kirja oli myös ihan hyvä. Vaan ei kuitenkaan mikään napakymppi.

Kuten sanoin, kirjan teksti oli aika puuduttavaa. Ehkä tilanteeseen vaikutti fontti, mikä oli aika tiivistä ja sivun lukeminen tuntui kestävän pitkään. Lyhyestä mitasta huolimatta tuntui myös ettei kirja lopu ikinä. Lisäksi joku kirjoitustavassa vaan tökki. Puhevuoroja oli ainakin hieman vaikea tunnistaa mikä oli kenenkin. Loppuosa kirjasta oli kuitenkin parempi tapahtumien päästessä kunnolla vauhtiin. Kirja oli suhteellisen jännittävä, sillä näkökulmia on molemmilla puolilla. Osa tapahtumista jää Bransonilta kokonaan pimentoon, ja toisin päin. Toisaalta halusinkin nähdä kuinka Branson suunnitelmassaan oikein onnistuu, mutta toisaalta taas toivoin että hänen loppuun hiottu suunnitelmansa saadaan estetyksi.

Bransonia povataan koko kirjan ajan nerokkaimmaksi rikolliseksi ikinä, joka ei ole koskaan jäänyt kiinni rikoksistaan. Olikin kiva nähdä, miten tapahtumien edetessä Bransonin suunnitelmasta poiketen hänen hermonsa alkavat pikkuhiljaa pettää, ja virheitä alkaa syntyä. Kirja on täynnä pieniä yksityiskohtia, pieniäkin asioita jotka voivat mennä pieleen, ajoituksia ja hiippailua. Kaikkea sellaista mistä on kiva lukea, saa jännittää mukana. Loppu menikin vauhdilla tapahtumien kärjistyessä finaaliin, joka tosin lopulta oli hieman tylsähkö ja antikliimaksinen.

Pitkällinen lukuprosessi on onneksi nyt ohi, eikä kirja onneksi osoittautunut edes huonoksi. Mikään kovin ihmeellinen se ei ollut, mutta kivaa vaihtelua siihen mitä normaalisti luen. MacLeanin kirjoitustavasta en ole oikein varma pidinkö vaiko en, sillä suomennos ja painos varmasti vaikuttaa aika paljon osaltaan puuduttavaan tunteeseen.


Arvosana: Kolme kissanpentua

Kirjankansibingo: Kaupunki. Reading Challenge: 42. A book you own but have never read.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti