9. kesäkuuta 2015

Lea Patinen: Lykantrophia

Apua, jo yli viikko takana kesäkuuta! Aika menee ihan hurjaa vauhtia, vasta viimeksihän kirjoittelin toukokuun luetuista... No mutta, täällä taas! Kamalasti en ole viime päivinä kerennyt lukea, mutta onneksi muutama aiemmin luettu kirja odottelee postausvuoroaan. Tässä tulisi niistä nyt ensimmäinen. 

Lea Patinen
Lykantrophia
Scarabe Kustannus, 2015
Kansi: Lea Patinen, Ville Pöysti
175 s.
Arvostelukappale


Koska tämä postaus käsittelee sarjan toista osaa, annan pienen spoilerivaroituksen.

Lykantrophia jatkaa aikalailla siitä mihin Prologi tarinan jätti. Johan on alkanut olla kotonaan kartanolla muiden yöeläjien keskellä. Alarikista on tullut Johanille hyvin läheinen, ja Johan huomaa voivansa avautua tälle syistään alkaa yöeläjäksi. Emma, Mimosa ja Benjamin viettävät koulunsa ohella paljon aikaa Alisan mökillä, Alisan pitäessä heidät yhteydessä Johaniin tämän aavepoikaystävänsä kautta.

Emman työpaikka pitää kirjassa suurta roolia, sillä kartanon väellä on tarkoituksena saada pelastettua siellä vankina olevat noidat. Emma, Mimosa, Benjamin ja Alisa auttavat tahoillaan yhtä pelastusoperaatiota, ja varsinkin Alisalla on tässä tärkeä ja vaarallinen rooli. Vaarallisuuden aste tulee kuitenkin vasta myöhemmin selville Emmalle, eikä tämä ole edes aivan varma haluaako pelastaa Alisan.


Pidin tästä toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Maailma oli jo jokseenkin tuttu, samoin henkilöt, joten kirjassa päästiin heti alussa vauhtiin ilman tutustumisia. Hahmoja on aika paljon, mutta muutama heistä nousee kuitenkin selvästi enemmän esille. Emman osuudet olivat tällä kertaa jopa melkein kaikista kiinnostavampia, ehkä siksi että hän kuitenkin yrittää koko ajan olla mukana myös normaalissa maailmassa, huolimatta kaikista oudoista tapahtumista. Häneen pystyy tavallaan samastumaan kaikista eniten. Johanin osuuksista pidin myös edelleen kovasti, hän on symppis hahmo ja Kartanon tapahtumat ovat mielenkiintoisia.

Tarinaan tulee kuitenkin aika paljon uutta asiaa näinkin lyheyssä sivumäärässä, ja se hieman haittasi minun lukukokemustani. Tuntui että mitään asiaa ei pureskeltu loppuun asti, vaan koko ajan mukaan sysätään lisää vähän kaikkea. Emma kumppaneineen löytävät pienen mökin (kannessa kuvatun) ja se sisältää jonkinlaisen salaisuuden. Kartanon kellarissa on jotain todella outoa joka on Alarkinin suvun salaisuus. Mielisairaalaan saapuu valkoisiin pukeutunut nainen, joka puhuu lobotomioista. On pieni kaivo joka täyttyy ja tyhjentyy itsekseen kivistä. Paljon kaikkea, paljon uusia voimia ja salaisuuksia, mutta mitään niistä ei käsitellä sen enempää. Se hieman harmitti, olisi kiva saada välillä myös jotain vastauksia ja tuloksia eri löydöistä. Varmasti nämä avautuvat toki myöhemmin.

Viimeksi Prologin kohdalla en pitänyt siitä, että Johanin syy alkaa elää vain öisin sivuutettiin kokonaan, mutta tässä asiat onneksi selkenivät hieman. Kirjan tapahtumat saivat muutenkin aika yllättäviä käänteitä. Mielenkiintoinen osa siis, ei mitenkään huono! Lukisin jatkossa mielelläni vielä lisää, tarina jäi jännään kohtaan, ja haluaisin kyllä tietää mitä jatkossa tapahtuu. Luin tämän osan myös hyvin nopeasti, samalta istumalta parissa tunnissa.

Kiitos vielä kirjoista kirjailijalle!


Arvosana: Kolme kissanpentua

Haasteiden puitteissa tämä raksittaa Reading Challengesta kohdan 39. A book with magic, ja Kirjankansibingosta kohdan rakennus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti