Kulttuurinen epähaaste

Irene Kingiä, kahvia ja empatiaa-blogista heitti minua jo yli kuukausi takaperin tällaisella epähaasteella, jonka saa tehdä jos haluaa ja johon saa haastaa tai olla haastamatta ihmisiä mukaan. Sääntöjä ei ole! Minä ajattelin lähteä tähän mukaan kuitenkin hyvin samalla tavalla kuin itse Irenekin, eli kertomalla hieman viimeisimmistä kulttuurielämyksistä, tai lähinnä siis elokuvista, tv-sarjoista ja kirjoista. Olen myös huomannut viime aikoina että kuuntelen nykyään mieluummin kokonaista levyä, kuin soittolistaa. Niinpä listaan loppuun vielä pari viimeisintä levyä joita olen kuunnellut.

Kolme viimeisintä katsomaani elokuvaa:

John Wick (2014)

Poikaystäväni kävi katsomassa John Wickin teatterissa silloin kun se tuli, mutta itse en ollut tätä aiemmin nähnyt. Nytkin valinta osui kohdalle ihan vaan kun haluttiin jotain hyvää toimintaa, muttei jaksettu sittenkään katsoa Matrixia. Tässäkin on kuitenkin Keanu Reeves joten ajateltiin että mikä ettei. Ja leffa oli ihan hyvä, mitä nyt alussa hieman liian surullinen minulle, joka ei kestä sitä että eläimille käy jotain elokuvissa... Mutta joo, muuten ihan sellainen hieno toimintapläjäys, varmaan tulen joskus katsomaan ensi vuonna ilmestyvän jatko-osankin.

Star Trek (2009)

Tämäkin oli sellainen valinta, että no, tämä on pitänyt katsoa pitkään ja koska tämäkin löytyy Netflixistä. Alkuun hohhottelin aika paljon, ihan liian paljon kliseitä ja lähdin jo arvuuttelemaan että miten tässä käykään. Mutta elokuva yllättikin todella positiivisesti! Juoni oli kiinnostava, eikä yhtään niin kliseinen enää alun jälkeen. Tv-sarjaahan en ole koskaan katsonut, mutta sain tästä sellaisen käsityksen että tässä viittailtiin sarjan koukeroihin aika paljon ja että tämä meni tarkoituksella hieman eri tavalla kuin se. Paljon sellaista aikamatkustusta josta aina pidän, joissa saa aina miettiä ja pohtia päänsä puhki. Lisäksi elokuva oli visuaalisesti todella hieno. Tykkäsin aika paljon, ja nyt pitäisikin katsoa jatko-osa Star Trek Into Darkness ennen kuin voi katsoa uusimman, juuri ilmestyneen Star Trek Beyondin.

Ace Ventura - Luonto kutsuu (1995)

Ja sitten päästään tähän todelliseen helmeen. Meillähän ei minun lapsuudessani kotona ollut juurikaan tällaisia näyteltyjä elokuvia, lähinnä vain piirrettyjä. Ja niin ainoat näytellyt elokuvat VHS-muodossa olivat tämä, Jumanji ja Beethovenin toinen. Ja niitähän sitten katsottiinkin ihan puhki asti. Niinpä muistan tämänkin elokuvan varsin hyvin ulkoa, ja se onkin yksi lemppareitani, vaikkei mikään kovin laadukas ehkä olekaan. Nyt olin jo monta viikkoa halunnut pitkästä aikaa katsoa tämän, ja kappas kun se tulikin kirpparilla dvd-muodossa viime viikolla vastaan, oli vihdoin sen aika. Enkä osaa edes sanoa miten paljon nauroinkaan taas niille ulkoa muistettaville kohdille, ah. 

Kolme viimeisintä katsomaani tv-sarjaa:

Gilmore Girls (2000-2007) (katsominen vielä kesken)

Niin, tätä varmaan ei tarvitse paljoa selitellä. Kun sarja ilmestyi Netflixiin, oli vihdoin minunkin aikani aloittaa katsomaan tätä sarjaa. Ja voi juku että onkin ollut ihana, kertakaikkiaan. Olen tällä hetkellä kutoskauden lopussa, eli vielä viimeinen kausi edessä. Sarja on ollut aivan ihana, kaikkineen. Jossain nelos-vitoskauden aikana tuli pieni taantuminen, sarja ei ihan ollut niin kiinnostava silloin ja tuntui junnaavan ehkä paikoillaan. Mutta nyt mennään taas täysiä eteenpäin. Enkä malta muuten odottaa sarjan uusia jaksoja, ah.

Orange is the New Black (2013-)

Orangen ensimmäinen kausi ei minua kovin vakuuttanut, mutta sen jälkeen olen kyllä rakastunut sarjaan. Ihan mahtavia hahmoja, todella hulluja, hauskoja ja järkyttäviä käänteitä, todella hienoa näyttelemistä. Ja tämä uusin kausi, siis huh mikä lopetus, olipa aikamoista vuoristorataa. Todella huomattavasti synkempi kausi mitä aiemmat, saa nähdä miten seuraava kausi tästä etenee.

Stranger Things (2016)

Täytyy myöntää, että ei tätä turhaan ole jokaikinen ihminen kehunut. Jännittävä, välillä aika creepy muttei kuitenkaan pelottava, todella koukuttava ja aivan uskomattoman tunnelmallinen sarja. En voi kehua tätä kyllä tarpeeksi, aivan uskomattoman hyvä. Viimeiset jaksot piti katsoa putkeen, eihän sitä vaan voinut jättää kesken. Näyttelijät oli aivan huippuja, mutta koko sarjan paras asia taisi silti olla sen musiikki, siis huh. Katsokaa ainakin tämä!

Kolme viimeisintä kirjaa jotka olen aloittanut:

Naomi Novik: Uprooted

Uprootedista olen kuullut aina vaan pelkkää hyvää, ja vihdoin ajattelin että ehkä olisi tämän aika. Harmillisesti viime aikoina aikaa ei ole jäänyt lukemiselle, ja tämä onkin jäänyt täysin huomiotta. Hieman yli puolen välin olen, ja kirja on ollut kyllä todella hyvä tähän mennessä. Kivaa lukea pitkästä aikaa fantasiaa, eikä kirjan englantikaan ole kovin vaikeaselkoista.

Julian Fellowes: Belgravia

Downton Abbeyta on välillä suuren suuri ikävä, ja sarjan luojan uuden kirjan on luvattu tuovan siihen lääkettä. Tällekään ei harmillisesti ole ollut juuri aikaa, mutta olen sentään päässyt siinä jo alkuun. Ihan vielä en kyllä allekirjoittaisi tuota Downton Abbey-lääkettä, sillä ainakaan vielä kirjasta ei ole välittynyt samanlaista tunnelmaa mitä sarjassa. Ihan kiva sitä on ollut lukea, mutta ihan hirveästi kirja ei vedä puoleenkaan. Saa nähdä miten käy.

Jessica Fellowes: Downton Abbey - Muistojen aika

Ja niin, mitäs mainitsinkaan Downton Abbeysta? Tämän aloitin jo jokin aika sitten, mutta senkin lukeminen on jäänyt. Lähinnä olen tarttunut tähän iltaisin kun tekee mieli lukea jotain, muttei jaksa keskittyä pitkäksi aikaa juonelliseen kirjaan. On ihana palata hetkeksi sarjan tunnelmaan ja tiettyihin hetkiin ja hahmoihin, kuin myös päästä kurkistamaan hieman kulissien taakse.

+ Emma Cline: Tytöt

Tätä en virallisesti ole vielä aloittanut, mutta ajattelin aloittaa sen ihan näillä näppäimillä. En malta olla aloittamatta sitä, vaikka nuo aiemmatkin olisi luettava. Belgravia ei vaan nyt oikein nappaa, ja Uprootediin taas pitää hieman keskittyä enemmän. 

Kaksi viimeisintä kuuntelemaani levyä: 


Troye Sivan: Blue Neighbourhood

Tämän kesän rakkauslevyni. Vaikken koskaan etsimällä etsi uutta musiikkia kuunneltavaksi, joka kevät tai kesä jostain kuitenkin löytyy joku uusi levy, josta tulee samantien aivan lempparini, siis niin sanottu rakkauslevyni. Tänä kesänä se on tämä. Aivan pelkkää rakkautta koko levy, ihana.

Adele: 25

Adele on aina yhtä rakkautta, siitä ei voi olla pitämättä. Jotenkin tätä uutta on nyt tullut kuunneltua yllättävänkin paljon, ehkä osittain siksi että sitä sai odottaa Spotifyhyn niin kauan aikaa. Pidän levystä kyllä paljon, tuntuu hyvälle kuunnella sitä. Tuntuu että jokainen kappale on tehty ajatuksella ja varsinkin taidolla.

Haastan mukaan tähän kulttuuriseen epähaasteeseen Pienen kirjaston Katrin, Mitä luimme kerran-blogin Lauran ja Kirjaston kummituksen. Olkaa hyvät!