Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!
Blogini on ollut nähtävästi tauolla elokuusta asti, alkuun ihan vahingossa ja sitten ihan tarkoituksellakin. Mistä sitä kirjablogissa kirjoittaa, jos ei ole lukenut kirjojakaan?
Tai oikeastaan, jos se kirjoittaminen ei itsessään vaan maistu enää. Sillä olenhan minä lukenut jotain, koko ajan on joku kirja kesken, täysin lukematta en ole koskaan osannut olla. Mutta kirjat ovat saattaneet olla kesken monia kuukausia, osa edelleen.
Tai oikeastaan, jos se kirjoittaminen ei itsessään vaan maistu enää. Sillä olenhan minä lukenut jotain, koko ajan on joku kirja kesken, täysin lukematta en ole koskaan osannut olla. Mutta kirjat ovat saattaneet olla kesken monia kuukausia, osa edelleen.
En ole varma mitä blogin tulevaisuus pitää sisällään. Toisaalta en missään nimessä haluaisi tätä lopettaa, sillä blogin kirjoittaminen on ollut superhauskaa ja ehdottomasti osa minua. Mutta kuitenkin itse kirjoittaminen ei enää tunnu luontevalle, kai kun viimeisestä postauksesta on kulunut jo niin kauan aikaa. Lisäksi tuntuu, että koko kirjablogien aika alkaa olla ohi, vai olenko ainoa? Itsekään en kovin usein lue enää muiden blogeja, ja väkisinkin sitä sitten pohtii, lukeeko kukaan tätä omaakaan. Postaukset ovat siirtyneet enemmän instagramin puolelle, jonka kyllä ymmärtää tänä some-aikana. Itse en ole kuitenkaan oikein sinnekään osannut siirtyä.
Edelleen minulla on aloitettuja kirjapostauksia ja arvioita vuonna 2018 luetuista kirjoista, viime vuodelta myös muutamasta. Viime vuonna kirjoitin huimasta neljästä kirjasta blogiin, ja koko vuosi onkin ollut blogihistoriani hiljaisin. Suuri syy tähän on tietysti opiskelut ja niihin mennyt aika, mutta yhtä suuri syy lukemisen vähyys ja sen sijaan aikaa onkin vienyt eri videopelit.
Tällä postauksella ei siis ollut juuri päämäärää, muuta kuin ehkä kertoakseni että täällä ollaan vielä ja luultavasti en ole vielä täältä poistumassakaan. Blogissani alkaa nyt jo kuudes vuosi, mikä tuntuu hurjalta. Koitan nyt lähiaikoina ja kai koko tänä vuonna tsempata ja saada jotain postauksia ulos, jos nyt en ehkä enää niistä 2018 luetuista kirjoista, mutta ehkä juuri päättyneen vuoden luetuista, edes joistain. Riman koitan pitää itselleni nyt kuitenkin matalana, enkä tähtää mihinkään suuriin ja pitkiin kirjailijasuorituksiin postauksissa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, tai ainakin yritetään. Jos huomaan jossain vaiheessa että ei tämä vain enää luonnistu, niin sitten taitaa olla aika jättää blogillekin hyvästit.
Noh kuitenkin, täällä ollaan nyt vielä, ja koitan elävöittää tätä nyt hieman motivoimalla itseäni sekä lukemaan että kirjoittamaan tänne. Tykkään paljon kaikista eri kirjojen listauksista, sekä erilaisista lukuhaasteista, joten tänäkin vuonna aion osallistua Helmet-haasteeseen. Tässä linkki omaan listaani. Yleensä en saa kuin puolet kohdista täytettyä, mutta tämä ei itseäni edes haittaa, ainakin alku- ja loppuvuodesta lista kuitenkin innostaa lukemaan enemmän.
Lyhyesti vielä hieman viime vuoden tilastoja:
Vuonna 2019 luin 30 kirjaa, viimeiset kolme aivan viimeisenä päivänä jotta sain Goodreadsin tavoitteeni täyteen, haha. Näistä kolmestakymmenestä suuri osa, tarkalleen 14 kappaletta oli sarjakuvia. Runokirjoja ja äänikirjoja molempia kaksi. Englanniksi kaikkiaan 8 kirjaa, mukaanlukien äänikirjat.
Ei siis tosiaan huima kirjavuosi, mutta onneksi luin sentään edes jotain viiden tähden arvoisiakin kirjoja! Seuraaville kuudelle kirjalle annoin täydet viisi tähteä Goodreadsissa, kaikki erilaisia mutta omalla tavallaan mahtavia lukuelämyksiä:
J.P. Ahonen: Irtiotto
Avi Heikkinen: Valotusaika
Jessica Townsend: Meinioseppä: Morriganin kutsumus
Tove Jansson: Taikurin hattu
Katie O'Neill: The Tea Dragon Society
Tillie Walden: Are You Listening?
Sellaista tällä kertaa, jospa seuraavaa postausta ei taas tarvitsisi odottaa viittä kuukautta...
Minusta tuntuu siltä, että kirjablogien aika ei ole ohi, vaan se vain tuntuu siltä. Ihmiset ovat nyt tottuneet siihen, että saavat eri somekanavissa välittömän palautteen siitä, kuinka moni on oman päivityksen nähnyt ja kuinka moni on siitä tykännyt tai siihen vastannut. Blogeissa kyseistä toimintoa ei ole, joten ne tuntuvat vanhanaikaisilta ja vähemmän palkitsevilta, kun on vaikea selvittää, seuraako niitä kukaan. Kyselin instagramin puolella syksyllä, kuinka moni seuraa kirjablogeja. Yksi nuoren tytön vastaus jäi mieleen. Hän kirjoitti, ettei osaa käyttää blogeja. :)
VastaaPoistaTämä voi kyllä hyvin pitää paikkansa, ja kai siihen vaikuttaa vain sekin, kun itse on ollut niin pitkään poissa eikä ole tullut luettua muiden blogeja, tuntuu ettei tätä maailmaa enää olekaan :D Täytyy siis vain itsekin aktivoitua jälleen, uskon että muiden blogien lukeminen saa omankin innostuksen jälleen tulemaan takaisin.
PoistaMinä ainaki luen blogeja. Seuraan edelleen säännöllisesti ja harmittelen, jos joku blogi hiljenee. En ehkä jaksa kommentoida aina, tai osaa sanoa mitään, mutta luen kyllä aina kaikki jutut.
VastaaPoistaTämä on kiva kuulla! Tosiaan kuten Johanna tuossa ylempänä sanoikin, täällä kun ei saa välitöntä palautetta siitä, että postaus on nähty, sitä helposti ajattelee ettei sitä nää kukaan :)
Poista