Viime vuoden bloggaamattomia

Muutaman viikon blogihiljaisuus takana, tuntuu jopa aika oudolta kirjoittaa tänne jotain. Sen verran kiireiset viikot takana, ettei blogille ole riittänyt aikaa ja jaksamusta. Eikä varmaan muutamaan viikkoon riitä vieläkään, mutta kunhan enimmät deadlinet on selätetty niin eiköhän tämäkin hieman elävöidy. Nyt kuitenkin muutama sananen viime vuoden puolella luetuista kirjoista, joista molemmista pidin paljon, mutta jotka jostain syystä jäivät silloin bloggaamatta.

 
Emmi Itäranta
Teemestarin kirja
Teos, 2012
266 s.

Noria on teemestarin tytär, ja pian myös mestari itsekin. Teemestarin tehtävä on olla veden suojelija ja palvelija, sekä antaa ihmisille kauniita teeseremonioita, luoda niistä elämys. Maailmasta on kuitenkin loppumassa vesi, ja teeseremoniat ovat todellista ylellisyyttä kuivuuden keskellä. Norian perhellä on myös vaarallinen salaisuus, joka uhkaa tulla päivänvaloon.

Vau mikä kirja. Niin kaunis etten meinaa löytää sanoja. Tarina on kerrassaan upeasti nivottu ja kieli on todella kaunista. Olin alkuun jostain syystä ajatellut, että kokeillaan jos vaikka tykkäisinkin. Jotenkin aihe ei kuulostanut ihan niin kiinnostavalle mitä se sitten lopulta kuitenkin oli. Kirjassa on nimittäin todella mielenkiintoinen asetelma. Eikä mennyt kauaa kun kirja imaisi aivan täysin mukaansa, veti suorastaan maton jalkojen alta ja se oli menoa sitten se.

Teemestarin kirja on hyvin erilainen mitä muut kirjat. Se luo ihanan, maagisen tunnelman, herättää teeseremoniat ja kuivuuden suorastaan eloon, ja kulkee kuitenkin täysin omia reittejään kuljettaen lukijaa välillä harhaankin. Kirja pitää otteessaan aivan loppuun saakka, ja kirjan voisikin lukea melkein yhdeltä istumalta.

Kirja todella yllätti ja ihastutti, ja lopulta huomasin rakastuneeni kirjaan aivan täysin. Kirjan luoma dystopinen maailma on todella todentuntuinen, sen voi kuvitella hyvin eteensä. Ihastuttava tunnelma, synkkä ja epätoivoinen, jännittävä ja teeseremonioineen jopa hienostunut. Vahvat suositukset siis!

Muualla: Kannesta kanteen, Jokken kirjanurkka, Kirsin kirjanurkka, Kirjahilla

Arvosana: Viisi kissanpentua

J.P. Ahonen
Villimpi Pohjola: Valomerkki (#5)
WSOY, 2015
104 s.

Olen vihdoin ottanut kiinni tässäkin sarjassa, ja nyt voin hyvillä mielin jäädä odottelemaan uusia kokoelmia! Vähän tekisi mieli alkaa jopa tilaamaan Aamulehteä, jotta pääsisi lukemaan näitä strippejä ihan tuoreeltaan joka sunnuntai.

Valomerkki jatkaa hyvin näiden aikuisten ikuisuusopiskelijoiden elämän kuvailua ja kaikkien niiden pienten suurten ongelmien ratkomista. Millaista on arki pienen lapsen tai jättimäisen gradun kanssa, kuinka ihmissuhderintamalla menee, tai miten saada oman alansa töitä. 

Tätä sarjaa voi ilolla suositella kaikille sarjakuvista kiinnostuneille, opiskelijoille ja hyvän huumorin omaaville. Sarja on alusta asti mielestäni hyvä, mutta mielestäni tyyli on muuttunut tarkempaan ja hallitumpaan suuntaan koko ajan. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos haluaa kutkutella nauruhermoja hyväntuulisella sarjakuvalla.

Muualla: Oksan hyllyltä, Kirjojen keskellä, Pieni kirjasto

Arvosana: Neljä kissanpentua